Nimi:
Jonne ”Jopi” Löytömäki
Syntymäaika: Vuonna 1972, syntymäpäivä usein SM-kisojen aikana eli 1.2.
Siviilisääty: Naimaton
Tämän hetkiset valmennustehtävät: 2 osittain eri pelaajista koostuvaa kilparyhmää, pelaajat 11-20-vuotiaita.
Valmennuskokemus: Noin 20 vuotta, aloitin melko harvinaisesti kilparyhmän pelaajavalmentajana. Sen jälkeen olen valmentanut kaiken tasoisia junioriharrastajia 1990-luvulla ja junnukilpapelaajia vuodesta 2001.
Valmennuskoulutus: Aikoinani suoritin B-lajiosan. Lisäksi valikoituja liiton järjestämiä koulutuksia, joissa on ollut ulkomaalainen vetäjä sekä seuran sisäinen valmentajakoulutus, erityisesti silloin kuin käytimme seurassa ulkomaalaisia valmentajia, esim. Tanskan nykyistä maajoukkuevalmentajaa Lars Uhrea.
Suosikkiharjoituksesi: Pelinomaiset harjoitukset, joissa joutuu miettimään miten ja minne lyö.
Suosikkipelaajasi: Zhao Jianhua. Kujeileva pelityyli jossa ei painostettu vastustajaa tekemään virheitä vaan ylivertaisella teknisellä ja taktisella osaamisella vastustaja pelattiin ulos ja sitten pallo tyyliteltiin raakana kenttään. Nykypelaajista Lin Dan, paras hyökkäys enkä osaa nimetä pelaajaa jolla olisi parempi puolustus tai verkkopeli. Täydellisen tuntuisen paketin kruunaa se että on muita kovempi myös henkisesti. Kotimaisista ainoa esikuvani oli Tony Tuominen. Hyökkäävä ja taitava pelaaja, herrasmies niin voiton kuin tappion hetkellä. Taistelija vailla vertaa, jos hävisi niin aina saappaat jalassa.
Milloin aloitit pelaamisen: Vuonna 1983. Koulukaverin kanssa pelattiin keskenämme pari kuukautta. Sitten eräänä iltana seuran silloinen puheenjohtaja Heikki Kaksonen tuli pyytämään mua kilparyhmään harjoittelemaan. Tykkäsin pelaamisesta ja olin kaveria parempi, joten en halunnut treenata. Vähän ajan päästä Heikki pyysi mua pelaamaan ikäistäni kilpajunnutyttöä vastaan. Hävisin pelin ja samana iltana menin kysymään vieläkö kilparyhmään pääsisi…
Pelaajauran parhaat saavutukset: Seurajoukkueiden Suomen mestaruudet, en muista kuinka monta sekä 2 SM-välierää nelinpeleissä. Junnuna 18-vuotiaiden Suomen mestaruudet nelurissa ja sekiksessä sekä kaksinpelin hopea.
Parhaat hetkesi sulkapallon parissa: Aikanaan seurajoukkueiden Suomen mestaruuksien voitot niin pelaajana, joukkueenjohtajana kuin katsojanakin. Nykyään parasta on kun valmennettavat onnistuvat ja nauttivat treeneissä ja kisoissa. Onnistumisen iloa ei aina näe pelaajan kasvoilta mutta tiedän silti miten hyvältä valmennettavistani tuntuu kun kova treenaaminen palkitaan.
Miten luonnehtisit itseäsi valmentajana/valmennusfilosofiasi: Arvostan ja vaadin kaikilta pelaajiltani hyvää ja muut huomioon ottavaa käytöstä ja itsensä peliin laittamista, treeneissäni pitää olla ns. tekemisen meininki. Valmennuksessani keskityn taktiikan lisäksi erityisesti siihen, että pelaajat saisivat kaiken teknisen osaamisensa kilpailupeleihinsä eivätkä käyttäisi vain niitä lyöntejä ja taktiikoita joita ovat aina käyttäneet. Valmentajana olen vaativa, treenit ovat valtaosin henkisesti ja fyysisesti melko raskaita. Kun pelaajani ovat treenanneet hyvin, lopuksi myös pelataan paljon - mielestäni lyömään ja liikkumaan oppii treenaamalla, pelaamaan oppii pelaamalla.
Mitä muuta haluaisit sanoa: Pelaamisen ja valmentamisen lisäksi olen tehnyt vapaaehtoistyötä seuran eteen. Tapion Sulassa on mainio henki ja toinen toistaan parempia tyyppejä joiden kanssa ja joiden eteen on mukava työskennellä. Suosittelen muitakin kokeilemaan, pienikin panos on avuksi ja saatat hyvin saada uusia kavereita ja hyvän mielen.