7/00 TÄNÄÄN OLEN HIRMUISEN NOTKEA
7/99 REIPAS NUORISORYHMÄ NAUTTII ELLUN JA TUMPIN MYLLYTYKSESTÄ
6/99 MIKKO JA HÄNEN KOMEETTANSA
Keskiviikkoilta 25.10.2000. Kello on puoli yhdeksän illalla. Esportissa on hiljaista, mikä johtuu siitä, että hallissa pelataan lähinnä vain kaksinpeliä. Kierrän ison halliosan verhon toiselle puolelle. Siellä on menossa Veli-Matti Heikkisen ohjaamista ryhmistä toinen. Ryhmässä on 13-16-vuotiaita nuoria, joista 7 oli paikalla minun tullessani kentän reunalle. Osa oli lähtenyt jo muihin kiireisiinsä.
Veli-Matti harjoituttaa sekanelinpeliä: pelipallot ovat selvästi maailmanluokkaa, lyhyitä ja nopeita. Milloin paukkuu verkko, milloin rajat. Syöttövuorot vaihtelevat ja pisteitä tulee muutama kerralla. Peliin kehittyy tunnelmaa. Kenttäaikaa on jäljellä kaksi minuuttia ja tilanne on 7-4 Santulle ja Jenniferille. Veli-Matti ja Hanna ovat altavastaajina. Santun vyötärön korkeudesta syntyi aika ajoin epätietoisuutta. Sekis on ihmeellistä. "Saat olla missä päin kenttää vaan", opastaa Veli-Matti Hannaa syöttövuorollaan. Syöttö kopsahtaa Santun ruutuun. Vastaanottaja ei ollut valmis. Uusi syöttö. Veli-Matti ja Hanna nostavat tempoa, mikä näkyy lyöntien voimakkuuden lisääntymisenä. Aika on käymässä vähiin. Tilanne kääntyy nopeasti Hannalle ja Veli-Matille 10-7.
Mattias ja Sebastian lopettavat kaksinpeluun ja tulevat Jaffalle ja vesipullolle. Kello on 21.02. Tilanne sekanelinpelissä kiihtyy ja Hanna ratkaisee pelin 15-12. Kohteliaat kättelyt ja harjoitus on päättynyt. Essi ja Maija lopettavat kaksinpelinsä.
Kysellessäni halukkaita antamaan lausuntoja sulkiksesta Essi ja Maija kiiruhtavat omille teilleen. Jäljelle jäävät Hanna, Jennifer, Sebastian, Santtu ja Mattias. He kertoivat, että kyseessä oli ensimmäinen sekisottelu. Kaikista tuntuisi kivalta kokeilla kilpailuissa taitojaan. Jennifer on käynyt ranking-kilpiluissa, mutta ei pidä itseään vielä kilpailutasoisena. Hänen mielestään rankingeissa on ollut kivaa. Santun mukaan ilmainen mehu kruunaa rankingit. Mattias on pelannut TS:n harrasteryhmissä Espoonlahdessa kolmen vuoden ajan. Sebastianilla puolestaan on kolmen vuoden pelikokemus Luxemburgista. "Tänään olen hirmuisen notkea", lukee Hannan paidassa.
- Tommi Palmqvist
Keskiviikkoiltaisin kello kahdeksalta kokoontuu Esport Centeriin joukko reippaita 13-15 -vuotiaita nuoria Elina Väisäsen ja Tuomas Karhulan ohjaamiin tiukkoihin treeneihin. Ryhmäläiset ovat osoittaneet erittäin reipasta mieltä myös treeniaikojen ulkopuolella, sillä he ovat osallistuneet Tapion Sulan toimintaan muun muassa auttamalla Sadonkorjuukisojen järjestelyissä.
TSanomien valokuvaaja ja toimittaja kävivät pikavisiitillä kuvaamassa tämän aktiivisen ryhmän ja jututtamassa muutamia pelaajia harjoitusten lomassa.
Ilari ja Anatoli ovat pelailleet vasta noin vuoden verran Heidän mielestään hauskinta harjoituksissa on smash-mylly, jossa päästään harjoittelemaan teräviä iskulyöntejä ja reipasta liikkumista eteen ja taakse. Tylsintä on kuulemma drop-mylly, jonka tahti onkin verkkaisempi. Pojat eivät vielä ole ehtineet käymään seuran rankingeissa, mutta aikovat kyllä tulla heti seuraavalla kerralla (su 7.11.).
Jo hieman pidempään pelailleen Mari, Jessica, Jennifer ja Henna kertoivat pitävänsä myllyjen lisäksi erityisesti nelinpeliharjoitteista sekä treeniryhmän sisäisistä ranking-kisoista. He ovat myös osallistuneet seuran ranking-kisoihin loistavalla menestyksellä ja aikovat jatkossakin käydä niissä ahkerasti. Tylsimpiä harjoitteita ovat heidän mielestään sellaiset, joissa harjoitellaan pelkkää liikkumista ilman palloa.
Elina kertoi pitävänsä valmentamisesta ja ryhmänsä olevan oikein mukava. Tätä nykyä ryhmäläiset ovat jotakuinkin samantasoisia, mikä tekee harjoittelusta mielekästä. Näillä vuosikaudet itsekin treenanneilla on varmasti varastossaan runsaasti omista treeneistään tuttuja harjoitteita, joita voinee soveltaen käyttää myös tässä ryhmässä, joten aika ei ryhmässä varmastikaan käy pitkäksi!
TSanomien toimitus lähetti toimittajansa tutustumaan Michael "Mikko" Baileyn vetämään valmennusryhmään. Eipä toimittaja tiennyt, mihin päänsä pisti, kun suostui tehtävään.
Monet Tapion SUlan huippupelaajista ovat aloittaneet uransa Michael Baileyn vetämässä valmennusryhmässä. Tällaisia ovat mm. Viivi Brandt, Kari-Pekka Järvinen ja Maria Väisänen.
Jälleen kerran uusi porukka on aloittanut tässä tavoitteellisessa ryhmässä, jossa harjoitellaan tosissaan, mutta ei tosikkomaisesti. Tärkeintä ei ole mitä osaat, kun tulet mukaan ryhmään, vaan aito innostus ja halu oppia pelaamaan sulkapalloa.
Tällä hetkellä mukana on kolme tyttöä ja kuusi poikaa. Nämä 10-13-vuotiaat harjoittelevat kahdesti viikossa yhteensä kolme tuntia.
Näillä tiedoilla toimittaja lähti tutustumaan Mikon ryhmään.
Kitarakotelo
Tiistai-ilta ja kello on 18:00. Huomasin, että harjoitukset alkavatkin vasta 18:30. Mutta paikalla on jo yksi innokas valmennettava. Hän kaivaa mukanaan olevasta kitarakotelosta mailan ja putken sulkia ja vaatii toimittajaa lämmittelykaveriksi kentälle. Vastaväitteistä huolimatta ja valiopelaajien lainaamalla mailalla varustettuna astumme kentälle pallottelemaan. Eipä aikakaan, kun hiki pukkaa päälle ja tuntuu, että lounaaksi olisi pitänyt valita pienempi annos.
Kello lähenee puolta seitsemää ja kaikki valmennettavat ovat jo paikalla; enää itse valmentaja puuttuu. Mikko tunnetaan vaativana valmentajana, mutta vaativia tuntuvat olevan hänen valmennettavansakin. Heistä näkyy selvästi, että harjoitukset haluttaisiin jo aloittaa.
Tavoistaan poiketen pari minuuttia myöhässä Mikko juoksee paikalle kuin gaselli ja aloittaa harjoitukset. Helpottuneena toimittaja pääsee istahtamaan penkille pyyhkimään hikeä ja nauttimaan ansaittua kolajuomaansa. Mutta Mikko ei anna armoa huru-ukkoikää lähentelevälle toimittajalle, vaan kutsu käy mukaan harjoituksiin.
Tänään ohjelmassa tuntuu olevan liikkuminen rystynurkkaan ja kämmenlyönti sieltä. Harjoitukset suoritetaan tutuilla myllyillä, jotka näyttävät sujuvan hyvin, jopa huomattavasti paremmin kuin monilta aikuisilta. Mutta Mikko korostaakin, että hän ei kohtele valmennettaviaan lapsina, vaan tasavertaisina pieninä aikuisina.
Mikko komentaa juomatauon. Helpotus pääsen istahtamaan hetkeksi, mutta muut ovat jo kentillä kuuntelemassa, kun Mikko kertoo seuraavaa harjoitusta. Onneksi Mikko armahtaa minua ja pääsen ns. sparrariksi. Verkon toisella puolella jalat käyvät senkin edestä. Rystytakanurkkaan, kämmentakanurkkaan, syöksy verkolle ja tappo verkolta. Jokainen valmennettavista pistää parastaan.
Juomatauolla päätän pitää lyhyen haastattelutuokion.
Miltäs harjoitukset tuntuvat?
- "Hikistä mutta kivaa", kaikki toteavat.
- "Ihan toinen meno kuin Santun ja sun ryhmässä viime kaudella", on Aleksin kommentti.
- "Tiukempia pelikavereita kuin viime kaudella", sanoo Timo.
Aiotteko mennä kisoihin?
- "Joo, me mennään Junior GP-kisoihin Rajakylään lokakuussa."
- "Ja ranking-kisoihin 2.10. tietenkin."
No, se haastattelutuokio jää lyhyeksi, koska on kiire päästä taas kentille harjoittelemaan. Mutta sen verran ryhmä malttaa, että otetaan kuva lehteen.
Alkaa viimeinen harjoitus, missä yhdellä kentällä pelataan kaksi vastaan yksi ja kahdella kentällä kaksinpeliä. Periksi ei anneta ja kello on jo yli puoli yhdeksän ennen kuin Mikko saa valmennettavansa pois kentiltä ja harjoitukset ovat ohi.
Mutta jo torstaina Mikko ja hänen tulevat komeettansa kokoontuvat uudelleen oppimaan uusia asioita ja kertaamaan vanhoja.
- Veli-Matti Heikkinen