TSanomat - kilpailut

marraskuu 29, 2007

6/00 UNELMA HOLLANTILAISKATSOMON HILJENTÄMISESTÄ JÄI HAAVEEKSI

5/00 HEINÄKUISTA KISAILUA ITÄMERELLÄ

4/00 ROPPAKAUPALLA KANSAINVÄLISTÄ KOKEMUSTA

3/00 KILPAKENTILTÄ

2/00 KUULUMISIA KILPAKENTILTÄ

1/00 SYKSYN KILPAILUJEN SALDO

1/00 NELINPELIN NAUTINNOT VASTUSTAJAN TYHJÄSTÄ KENTTÄPUOLISKOSTA

8/99 JA SE TARJOLLA OLLUT JOUKKUEKULTAHAN SITTEN OTETTIIN

8/99 DANISH JUNIOR CUP 1999 - VÄSYNEITÄ, KOKENEITA JA ONNELLISIA PELAAJIA

8/99 SYKSYN KUNTOPELAAJAMITTELÖIDEN KUULUMISIA

7/99 KISAKUULUMISIA SYYSKAUDELTA

6/99 TS:N HUIPUT ESB:N ELIITISSÄ 11.-12.9.

5/99 MM-KISOJEN OPPIA: NOPEUTTA MULTIN KUSTANNUKSELLA

5/99 SEITSEMÄS KERTA TODEN SANOO

4/99 PELKKIÄ MESTARUUKSIA? - IKÄLUOKKAKISAT TURUSSA

4/99 PM-KISAT SAAPUIVAT HELSINKIIN


6/00 UNELMA HOLLANTILAISKATSOMON HILJENTÄMISESTÄ JÄI HAAVEEKSI

Tapion Sulan nuori joukkue lähti valloittamaan Eurooppaa elokuun viimeisenä päivänä. Matkakohteena oli Hollannin Eindhoven ja kisana Eurooppa-cup, maansa seuramestarien kisa. Joukkueen lisäksi mukaan lähti matkanjohtajana, tuomarina ja seuran hallituksen jäsenenä Eino Väisänen.

Kokemuksen lisäksi reissusta lähdettiin hakemaan kunniaa. Seuran puheenjohtajalle oli luvattu, että jos kisa voitetaan, takaisin ei tulla.

Pelit alkoivat heti keskiviikkona, jolloin vastaan astui Itävallan joukkue, jonka ytimen muodostivat Kochin veljekset ja Serovin perhe. Nuori joukkueemme kohtasi siis ikärakenteeltaan päinvastaisen ryhmän. Ottelu eteni ennakko-odotusten mukaisesti tilanteeseen 3-3. Ratkaisevassa sekanelinpelissä elättelimme toiveita, mutta itävaltalaiset veivät helpohkosti pidemmän korren. Kirvelevä 4-3-tappio heti kättelyssä ei ollut paras mahdollinen alku.

Seuraavana aamuna astui vastaan kisan kakkossijoitettu isäntäseura Conservatrix Velo. Lähdimme otteluun kovalla taktiikalla. Tavoitteena oli antaa jokaisen pelaajan keskittyä yhteen otteluun, josta lähdettiin hakemaan sataprosenttisella suorituksella voittoa. Hollantilaisjoukkue oli näköjään valinnut samantyylisen taktiikan, mitä voi pitää heidän puoleltaan ehkä ylimielisyytenä, josta melkein rankaisimme. Kaksi ottelupalloamme eivät kuitenkaan tuoneet tulosta, emmekä saaneet balsamia haavoihimme: 4-3-tappio plakkariin. Kiitos. No, unelma hollantilaiskatsomon hiljentämisestä jäi ainakin elämään...

Kahden tappion jälkeen osasimme jo odotella voittoja etukäteen heikommista Italian ja Latvian joukkueista. Molemmat hoituivatkin helposti, Italian voitimme 6-1 ja Latvian puhtaasti 7-0.

Kokonaisuudessaan peleistä jäi jotakuinkin tyytyväinen olo. Pari 4-3-tappiota pistää tietenkin miettimään, että mitä jos sittenkin se ja se pallo olisi voitettu jne. Pelaajien on kuitenkin syytä olla tyytyväisiä suorituksiinsa. Kaikki pelasivat omalla tasollaan, mikä on kansainvälisessä kisassa tällä kokemuksella aina hyvä asia. Ja helpotkin voitot voivat muuttua vaikeiksi, mikäli peli "lähtee käsistä". Nyt niin ei käynyt missään ottelussa ja se on hyvä se.

Jälkipelit

Semifinaalien jäätyä haaveeksi jäi joukkueellemme aikaa katsoa pelejä ja kohottaa yhteishenkeä. Tyttöjen treenatessa pojat tutustuivat paikalliseen vesipuistoon, joka tosin kalpenisi Serenan rinnalla. Iltaohjelmassa oli illallinen romanttisessa italialaisessa ravintolassa sateen ropistessa ulkona. Osa joukkueesta oli valmistautunut illanviettoon erityisen huolellisesti, esimerkkinä mainittakoon Stumpin trendikäs vaaleanpunainen trikoo-T-paita höystettynä partavedellä. Stumpin partavesikokoelma lumosi varsinkin vanhemmat tytöt.

Summa summarum

Lisää joukkue-SM-kultaa meille!

- Mikko Franssila & Nina Sarnesto


HEINÄKUISTA KISAILUA ITÄMERELLÄ

15-20 heinäkuuta kamppailtiin perinteisesti hyvähenkisten Gotlannin kesäkisojen kuninkuudesta. Tietämättömille tiedoksi: Gotlanti on Ruotsille kuuluva saari, jonka voi löytää kartasta Itämeren kohdalta. Tapion Sulan pelaajat ovat jo monen vuoden ajan passittaneet ruotsalaisia katsomoon ja tänäkin vuonna kilpailujen kaikkien aikojen menestynein seura näytti miten lahden takana sulkaa hakataan.

Kneippbyn leirintäalueelle tiensä olivat selvittäneet yhteensä yhdeksän seuramme pelaajaa. Perheitä oli saapunut muistakin maamme seuroista ja suomalaisten yhteishenki tuntui viime vuoden tapaan olevan jo alusta alkaen korkealla.

Kun kilpailu pääsi käyntiin, näkyi niin sanottu "kesäterä" joidenkin pelissä, mutta pikkuhiljaa kaikki löysivät oikean vireen ja tutut huippulyönnit alkoivat näkyä jokaisen suorituksista. Koska kisoissa ei ole luokkarajoituksia, joutuivat pelaajat ensimmäisinä päivinä raatamaan toden teolla. Monelle tuli tutuksi tilanne, jossa ensin piti pelata kolme ottelua lähes tauotta ja samantien juosta toiselle hallille jatkamaan. Tapionsulkalaisittain nähtiin hyviä suorituksia heti ensimmäisistä päivistä lähtien. Pelaajat saavuttivat tasaisesti poolivoittoja, joten jatkopelejä oli kaikille tiedossa.

Gotlannin kisoihin liittyy pelien lisäksi myös tuiki tavallista lomailua. Normaalisti säät ovat suosineet telttailevia, mutta tänä vuonna seuraamme liittyi ikävän usein mustia sadepilviä. Pelaajia tämä ei niinkään häirinnyt, sillä he viettivät suurimman osan ajasta halleilla, mutta mukana oleville pienemmille lapsille ei tarjoutunut kovinkaan montaa mahdollisuutta ottaa iloa irti leirintäalueen kesä-ja vesimaista. Toki aurinkokin muutamana päivänä näytti kirkkaita kasvojaan.

Jatkopeleissä pääsivät suomalaiset lopulta omiin elementteihinsä. Mitaleja haravoitiin toden teolla. Tapion Sulan pelaajista loistavasti menestyivät muunmuassa Laura Karhula ja Viivi Brandt, joista kumpainenkin korjasi kolme luokkavoittoa. Muista tapion-sulkalaisista mitaleille ylsivät Tuomas Karhula, Joonas Karhula, Kari-Pekka Järvinen, Petri Lehtonen ja Jussi Palmén.

Kilpailussa jaetaan yksilömitalien lisäksi myös palkinto parhaalle seuralle. Tapion Sulka on tuon kyseisen palkinnon korjannut kotiin jo monena vuonna ja on siis kilpailujen kautta aikain menestynein seura. Tänäkin vuonna lopputulosta odotettiin innolla pohdiskellen onko yhdeksänhenkisestä joukkuestamme todella viimevuotisen voiton uusimiseen. Valitettavasti tänä vuonna kohtalomme oli jäädä toiseksi, ruotsalaisseura Täbyn korjatessa palkinnon neniemme edestä. Kenties ensi vuonna tulee taas aika, jolloin matkaamme liittyy taas enemmän pelaajia nauttimaan kesästä ja hyvistä peleistä, ja palkintokaappimme aikaisempien vuosien pokaalit saavat seuraansa uuden ystävän.

- Jussi Palmén


ROPPAKAUPALLA KANSAINVÄLISTÄ KOKEMUSTA

5.-7.5.2000 välisenä aikana pelattiin Lontoon Wimbledonissa alle 16- vuotiaiden nuorten kansainvälinen sulkapalloturnaus. Mukaan lähti myös Suomen joukkue.

Kolmen maissa iltapäivällä tapasi joukko sulkapallokasseja toisensa Helsinki- Vantaan lentokentällä. Reissuun oltiin lähdössä kokemusta hakemaan, ei kullankiilto silmissä. Pallonhakkaajia oli saapunut joka puolelta. Junalla tiensä Helsinkiin olivat selvittäneet Aku Helminen Kouvolasta ja Aki Kananen Oulusta. Merja Pallonen oli saapunut Tammisaaresta. Tapion Sulkaa edustivat Maria Väisänen, K-P Järvinen ja Jussi Palmén. Joukkueen johtajaksi oli pestattu Marian isä Eino.

Lähtöselvitys vei aikansa, eikä passintarkastuksestaan meinattu päästä millään. Tax Free ostokset jäivät myös vähemmälle, kun kentän keskusradiossa pyydettiin yllättävän tutun kuuloisia nimiä saapumaan välittömästi lähtöportille. Kiireellä koneeseen ja nokka kohti Gatwickia.

"Hotellimme" Paddingtonissa tuotti meille pienen kulttuurishokin. Ulkoapäin kaunis rakennus osoittautui sisältä hieman toisenlaiseksi. Käytävät oli koristeltu mukavan kirkkain värein, joka puolella leijaili ahdistava tupakansavu ja huoneestakaan ei löytynyt muuta kuin neljä sänkyä, pari tuolia ja hattuhylly. Missä olivat pöytä, suihku ja wc? Ne löytyivät, kuitenkin käytävästä ja shokistakin toivuttiin kun totesimme yhdessä: "Tänne tultiin pelaamaan, ei viettämään luksuslomaa!"

Joukkuekilpailu

Kuten monissa muissakin kansainvälisissä kilpailuissa, pelattiin myös Wimbledonissa joukkuekilpailu. Metromatkan päässä sijaitseva halli vaikutti hyvältä ja ilmapiiri tuntui myös olevan kohdallaan. Matkalaisia oli englantilaisten ja suomalaisten lisäksi saapunut Tanskasta, Hollannista, Belgiasta ja Venäjältä.

Joukkueet oli jaettu kahteen lohkoon. Suomella oli lohkossaan Hollannin Amsterdamin joukkue, Englanti ja Belgia. Ottelut pelattaisiin systeemillä yksi tyttöjen ja poikien kaksinpeli, yksi tyttöjen ja poikien nelinpeli ja yksi sekanelinpeli.

Suomen avausvastustaja oli Englanti. Pelivirettä ehkä vielä hieman haettiin, mutta takkiin tuli kuitenkin vain luvuin 2-3. Siitä oli hyvä jatkaa. Hollanti kuitenkin murskasi joukkueemme tylysti luvuin 0-5. Intoa ei kuitenkaan menetetty, sillä tunnettiinhan Hollanti jo ennestään kovana sulkapallomaana.

Belgiaa lähdettiin tosissaan voittamaan. Panoksena oli lohkon toiseksi viimeinen paikka. Häviäjä joutuisi jumbofinaaliin A-lohkon viimeistä vastaan. Tiukka ottelu päättyi kuitenkin katkerasti Belgian hyväksi 3-2. Se tarkoitti Suomelle jumbofinaalia paikallista Wimbledon Selectiä vastaan.

Jumbofinaalissakin tuli turpiin 2-3. Suomi oli siis neljästä pelaamastaan ottelusta hävinnyt kolme tiukasti 2-3. Kaukana ei siis oltu muiden maiden tasosta.

Yksilökilpailu

Tanska oli jo edellispäivänä näyttänyt joukkuekisan loppuottelussa Amsterdamin kukistamalla, kuinka se on Euroopan paras sulkapallomaa myös junioritasolla. Maan voittoisa taival sai myös jatkoa yksilökilpailussa. Suomen porukka tuntui olevan hyvässä vireessä, eikä eilisiltainen tappio enää vaivannut mieltä. Kansainvälinen taso todettiin kuitenkin jälleen kovaksi, ei kuitenkaan ylitsepääsemättömäksi.

Kaksinpeleissä nähtiin hyviä pelejä suomalaisittain. Kuitenkin sijoittamattomalla pelaajalla menestys kansainvälisissä kilpailuissa on paljolti kiinni hyvästä tuurista arvonnassa. Toiselle kierrokselle kaksinpelissä selviytyivät sijoille 3-4 sijoitettu Maria ja hyvän tuurin arvonnassa saanut Jussi. Toisella kierroksella kohtasi Jussikin parempansa. Maria sai vastaansa yllättävän kovatasoisen venäläispelaajan. Hyvätasoisen pelin jälkeen oli Mariankin kohtalo väistyä sivuun kaksinpeleistä.

Nelureissa ja miksteissä ei voittoja tullut, mutta kokemusta roppakaupalla. Tytöt taistelivat hyvin ja K-P ja Akukin pelasivat elämänsä nelinpelin, mutta saivat kuitenkin tiukan taiston jälkeen tehdä tietä paremmilleen.

London City

Suomalaisittain ottelut olivat siis ohi jo ennen kilpailun virallista päätöspäivää. Masentuneita ei kuitenkaan oltu. Olivathan pelit menneet kaikkien osilta hyvin ja kansainvälistä kokemusta oli hankittu aimo annos. Pelien katseleminen sisällä hallissa ei houkutellut, joten päätimme lähteä itse Lontooseen ihmettelemään toviksi maailmanmenoa.

- Jussi Palmén


3/00 KILPAKENTILTÄ

ÖIF Eliitti - Tapion Sulan valiopelaajien juhlaa

Helmikuun lopussa pelattiin ÖIFin eliitti, jossa valioluokkalaisten menestys oli päätä huimaava. Naisten kaksinpelin finaali oli historiallinen, koska siinä pelasivat vastakkain kaksi tapionsulkalaista: Nina Sarnesto ja Elina Väisänen.

Ninasta leivottiin vielä kisojen kaksoisvoittaja, kun hän taisteli Tuomas Karhulan kanssa sekanelinpelin voiton. Tumpille voitto oli esikoinen. Tapion Sulan huimaa menestystä täydensi vielä miesten nelinpelin finaali, jossa verkon eri puolilla ottivat mittaa toisistaan Lasse Lindelöf ja Markus Rouvinen. Lasse veti pidemmän korren parinaan Driven Ilkka Nyqvist. Kilpailuista voitaneen kertoa myös se, ettei ykköspelaajamme Markus Rouvinen pelannut huonosti hävitessään kilpailun voittajalle - Ilkka Nyqvistille - niukasti.

Menestyksekäs Eliittisarja

Yhdeksän kisan mittainen Eliittisarja päättyi 25.-26.3. pelattuun Lappeenrannan kisaan. Monelle kisa ei kuitenkaan ollut vielä kauden päätöskisa, sillä huhtikuun alun A-, B- ja C-mestaruudet sekä ulkomaiset mittelöt kutsuvat vielä pelaajia. Yritystä siis riitti, tai ainakin piti riittää, Lappeenrantaankin.

Lappeenrannassa TS-valioluokan menestys jäi Markus Rouvisen nelinpelihopean varaan. Muistakaan luokista ei kultaa herunut, hopeaa kylläkin. Olli Norros/Tapio Pyysalo saivat mitalit kaulaansa miesten nelinpeli C:ssä ja Joonas Karhula parinaan ÖIFin Emmi Puuvuori sekanelinpeli D:ssä.

Eliittikauden loppuvaiheen tunnelmista valiopelaajiemme keskuudessa nousee kärkeen ykköspelaajamme Markus Rouvisen viimeisten kilpailujen tiukat pelit kilpailujen voittajaa vastaan ja Ninan paluu voittajien joukkoon olkapään leikkauksen jälkeen.

Kokonaisuutena eliittikausi sujui hyvin. Pelaajat kiersivät kisoja ehkä hieman aktiivisemmin kuin aikaisemmin ja järjestelyt sujuivat poikkeuksetta hyvin. Tämä vuosi oli myös olympiakarsintojen vuosi, joten kaikkein kovimmat huiput eivät tietenkään kiertäneet kotimaan kisoja juurikaan, mutta ne harvat kerrat kun huiput sitten nähtiin täällä, olivat sitäkin mielenkiintoisempia.

Suomi historiallisesti jureiden PM-kisojen kakkonen

Suomesta lähti Tanskaan junioreiden PM-kisoihin jo EM-kisoissa hyvin menestynyt joukkue. Joukkueen seitsemästä jäsenestä oli kolme pelaajaa ja valmentaja Tapion Sulasta. Elina Väisänen ja Tuomas Karhula olivat ansiokkaissa osissa voittaessaan Ruotsin ykköset. Heidän lisäkseen joukkueessa olivat valmentajana Kristiina Danskanen ja vasta 16-vuotias Maria Väisänen. Suomi kaatoi Ruotsin historian ensimmäisen kerran junioritasolla.

Ikäluokkakilpailut

PM-kisamatkalta poisjäänyt Viivi Brandt osallistui samanaikaiseti käytyihin Tapion Sulan järjestämiin nuorten ikäluokkamestaruuskilpailuihin voitokkaalla tavalla. Hän voitti ikäluokassaan kaikki kolme pelimuotoa (kaksin-, nelin- ja sekanelinpelin). Sekanelinpelissä Viivi joutui raatamaan miehen lailla seuramme Kari-Pekka Järvisen kipeytyneen olkapään takia. Muutoin voitot näyttivät tulevan helpohkosti. Viiviä loppusyksystä vaivanneet selkävaivat eivät näyttäneet enää häiritstevän ja kevään eliittikilpailuissakin Viivi on päässyt hyvään vauhtiin.

Muitakin tapionsulkalaisia mitalisteja oli ikäluokkakisoissa runsaasti:

Viivi Brandt NK-17:kulta, NN-17:kulta, SN-17:kulta
Tuomas Palmqvist SN-15:kulta, MK-15:hopea, MN-15:hopea
Jussi Palmen MN-17:kulta, SN-17:pronssi
Kari-Pekka Järvinen SN-17:kulta
Tiina Lehtonen NN-17:pronssi
Petri Lehtonen MN-13:pronssi
Henrikki Tahkokallio MN-13:pronssi
Laura Karhula NN-13:pronssi


2/00 KUULUMISIA KILPAKENTILTÄ

Tammi-helmikuussa on käyty suuri joukko niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin arvokisoja. Seuraavassa kustakin kisasta pieni kooste. Varsinkin "nuorisomme" menestys on ollut täydelisyyttä hipova ja siitä kaikille heille isot onnittelut!

Aikuisten SM-kisat

Aikuisten SM-kisat pelattiin helmikuun alussa Helsingin Urheilutalolla. Kaksinpelin valtiaat pysyivät samoina kuin viime vuonna ja kisoissa nähtiin pitkästä aikaa kolmoismestari, kun Anu Weckström otti kultaa kaikissa kolmessa pelimuodossa. Ensimmäistä kertaa kisojen historiassa miesten kaksinpelissä sijoittamaton pelaaja pääsi finaaliiin, nimittäin ÖIFin Kasper Salo. Rutinoitunut Jyri Aalto ei antanut "Kapulle" kuitenkaan finaalissa mitään mahdollisuuksia. TS:n joukkue jäi tänä vuonna ilman kultamitalia. Lasse Lindelöf otti kuitenkin hopeaa nelinpelissä ja pelasi itsensä Thomas Cup -joukkueeseen, johon valittiin myös Nina Sarnesto. Näistä lisää hieman alempana.

Lassen ja Ninan lisäksi nuoremmat pelaajamme pelasivat myös mukavasti. Elina Väisänen saavutti kaksinpelissä välieräpaikan, kuten Viivi Brandt ja Maria Väisänen nelinpelissä. Maria pääsi lisäksi välieriin myös sekanelinpelissä. Tuomas Karhula pelasi myös sekä nelinpelin että sekanelinpelin välierissä.

Junioreiden SM-kisat

Aikuisten SM-kisoista "nuoriso" ei sentään ottanut vielä kultaa, mutta 19-luokan SM-kisat olivat TS:n pelaajille yhtä juhlaa. Mitaleita kannettiin kotiin selkä väärällään. Painavimman ja kirkkaimman taakan toi kotiin Tuomas Karhula, joka otti kaikki kolme mahdollista kultaa 19-luokassa. Elina Väisänen otti kaksi kultaa ja yhden hopean. Nelinpelissä kulta ratkesi tiukimmalla mahdollisella tavalla; Maria ja Viivi kaatuivat kolmannessa erässä 17-16! Marialle ja Viiville siis hopeaa.

Junioreiden saavutukset olivat hienoja ja suurin osa 19-luokan vähänkään menestyneemmistä pelaajista pelaa jo valioluokassa. Taso on siis kova, mutta osaanottajamäärän vähyys oli jopa huolestuttavaa. Esimerkiksi tyttöjen nelinpelissä kisaan otti osaa kolme paria! Toivottavasti pelaajamäärän kehitys kääntyy toiseen suuntaan pikaisesti.

Thomas Cup ja Uber Cup

Miesten ja naisten joukkueiden MM-kisakarsinnat käytiin Bulgarian Sofiassa. Kokeneimmat pelaajamme Lasse Lindelöf ja Nina Sarnesto edustivat seuraamme näissä kisoissa. Molemmat kuuluivat joukkueen luottopelaajiin nelipeleissä ja Lasse otti vastuuta myös joukkueen pelaajakapteenina.

Thomas Cupissa Suomi selviytyi poolistaan jatkoon voittamalla Moldovan ja Venäjän murskaluvuin. Myös jatkopooli, josta seuraavaan vaiheeseen pääsi enää yksi joukkue, alkoi hyvin. Kanada kaatui tiukasti 3-2. Seuraava vastustaja Tanska oli kuitenkiin etukäteenkin arvioiden mahdoton vastustaja. Edes muut ottelunsa voittanut nelinpelipari Lasse Lindelöf/Ilkka Nyqvist ei saanut otteluvoittoa tililleen ja Tanska voitti odotetusti 5-0. Viimeisessä ottelussa Ukrainaa vastaan Suomi hävisi harmittavasti 3-2. Vaikka jatkopaikkaa ei Suomen joukkueelle tullutkaan, keräsivät pelaajat itselleen arvokkaita ranking-pisteitä. Arvokkain pistepotti kertyi Jyri Aallolle, jonka puhdas neljän voiton kisa antaa tuntuvasti potkua olympialaiselle tavoitteelle.

Uber Cupissa Suomi pelasi äärimmäisen tasaisessa lohkossa, jossa Suomi, Bulgaria ja Valko-Venäjä taistelivat jatkopaikasta. Portugali jäi vääjäämättä poolin jumboksi. Bulgarian Suomi voitti tiukasti 3-2. Ottelun sankari oli Malin Virta, joka voitti vajaan tunnin kestäneen ottelunsa pistein 2-11, 13-12, 11-9. Anu Weckstöm oli kisoissa voittamaton voittaen kaikki kaksinpelinsä ja nelinpelit Nina Sarneston kanssa. Nämä voitot eivät kuitenkaan riittäneet Valko-Venäjää vastaan vaan tiukka 3-2 tappio aiheutti sen, että tasapistetilanteessa lopulta Bulgaria meni jatkoon.

Finlandia Cup

Tammikuun alussa pelattiin Itävallassa nuorten EM-joukkuekarsintakisa Finlandia Cup. Kaksi vuotta sitten Helsingissä pelatun kisan voitti Suomi ja voittoa lähtivät puolustamaan seuramme Tuomas Karhula sekä Elina ja Maria Väisänen. Muu joukkue koostui ÖIFin Petri Hyyryläisestä ja Iwo Zakowskista sekä Driven Noora Virrasta. Valmentajina toimivat seuramme kilpapelaajien päävalmentaja Kristiina Danskanen sekä ÖIFin vastaavan roolin haltija Vellu Melleri.
Suomi saavutti voiton helpohkosti ja näin joukkue pelaa ensi vuonna EM-kisoissa. Pelaajista muut paitsi Iwo ja Elina ovat vielä silloinkin junioriluokissa, joten Suomi lähtee kisaan suurin odotuksin.

TSanomat kyseli Tuomas Karhulalta hieman omasta kunnosta ja Finlandia-voittajatiimistä:

TS: Onneksi olkoon sekä Finlandia Cupin että nuorten SM-kisojen menestyksestä! Kunto taitaa olla nyt kova?
TK: Nyt olen ollut kunnossa, joulun aikaan podetut olkapäävaivat ovat takanapäin. Pakkolepo silloin saattoi tehdä ihan hyvääkin. Lepo ja se, että nyt olen pysynyt terveenä, ovat mahdollistaneet täysillä treenaamisen.

TS: Kova kunto ja menestys tuo mukanaan vastuuta. Millaista oli pelata Finlandia Cupissa Suomen ykköspelaajana?
TK: Vastuun saaminen on mukavaa, varsinkin kun pelit menevät hyvin ja tulos on hyvä.

TS: Joukkueen matkassa oli kaksi valmentajaa. Mitä mieltä olet järjestelystä?
TK: Vellu veti poikien puolta ja Krstiina tyttöjen. Mäkelänrinteen urheilulukion treeneistä tuttu systeemi toimii mielestäni hyvin.

TS: Nuorten EM-kisat ovat noin vuoden päästä. Mitä niistä tuumit?
TK: Nelinpelistä ja kaksinpelistä tavoittelen voittoa. Joukkueen tavoitteena on vähintään säilyttää EM-kisapaikka, ettei jouduta taas hakemaan vauhtia Finlandia Cupista. Lohkossamme pelaavat muistaakseni Tsekki, Ranska ja Espanja, joten poolista voisi päästä jatkoonkin.

TS: Kiitos ja onnea loppukevään peleihin kaikille!


1/00 SYKSYN KILPAILUJEN SALDO

Tapion Sulan kilpailumenestys syksyllä 1999 huipentui marraskuussa voitettuun Joukkue-SM kultaan. Koko sysksyn hyvin pelanneet juniorimme olivat suurelta osin myös tuon voiton takana. Ohessa kertaamme syksyn parhaita tapionsulkalaisten saavutuksia.

Kärkijuniorimme valioluokan vauhdissa...

Maria Väisänen avasi valioluokan mitalitilinsä kauden avajaiskisassa Matinkylässä sekanelinpelin hopealla. Menestys ei loppunut siihen, vaan kauden viimeisessä kisassa Nastolassa tuli hopeaa kaksinpelistä. Nastolan kisassa Maria kukisti kolme kovaa suomalaista kilpakumppaniaan ennen kuin finaalissa Venäjän Irina Koskolova oli parempi. Hopeoillaan Maria seuraa isosiskonsa Elinan jalanjälkiä, joka voitti ensimmäisen valioluokan hopeansa Lappeenrannan kisoissa viime keväänä. Palkkiona saavutuksista ovat lista sijat neljä (Elina) ja viisi (Maria) tuoreimmalla naisten ranking-listalla. Onneksi olkoon molemmille tytöille!

Nuorista pelaajistamme myös Viivi Brandt ja Tuomas Karhula ovat valioluokkalaisia. Mitalisijat jäivät vielä tällä kaudella saavuttamatta, mutta totuttelu valioluokan vauhtiin ottaa aikansa. Otteluvoittoja on kuitenkin ehtinyt kummankin tilille kertyä.

...ja junioreiden listojen kärkisijoilla

Nuorisomme kansoittaa myös junioreiden ranking-listoja. Otteet listoista ovat jutun lopussa, mutta ykkössijoja tuntuu riittävän. Kovista nousijoista mainittakoon A-luokkaan suoraan C-luokasta noussut Tuomas Palmqvist, joka on esitelty myös tarkemmin tämän lehden sivuilla. Kari-Pekka Järvinen liittyi myös A-luokkalaisten joukkoon ja Ville Brandt ja Jussi Palmen nousivat B:hen.

Kokeneemmatkin pelaajat pitivät paikkansa

Vaikka nuorisossa on tulevaisuus, ei kokeneitakaan pelaajia sovi unohtaa. Lasse Lindelöf, joka valmentamisen ja töiden ohessa pelailee kun kokee asian tarpeelliseksi, osoitti jälleen tällä kaudella mahtavat taitonsa ja yhä kärppämäisen nopeutensa. Nelinpelistä muutama kisavoitto ja sekanelinpelissä sija luku yksi Suomen rankingissa Leena Löytömäen kanssa. Sijalla kaksi säestivät Maria Väisänen parinaan Mikko Franssila.

Markus Rouvinen jatkoi vääjäämätöntä nousuaan Suomen huipulle ja aloitti pelinsä Saksan sarjassa. Tuloksena roppakaupalla kokemusta ja ensimmäinen valiokisan kaksinpelin voitto Tampereelta.

Joukkue-SM

Kokemus ja into yhdistivät voimansa joukkueessa, joka voitti SM-kultaa marraskuussa.


1/00 NELINPELIN NAUTINNOT VASTUSTAJAN TYHJÄSTÄ KENTTÄPUOLISKOSTA

Useina vuosina seuraltamme järjestämättä jäänyt valioluokan kilpailu täydennettynä muilla luokilla sai nyt uuden yrityksen. Kiitosta keränneistä Tammi-Eliitti -kilpailuissa oli mukana niin vanhoja partoja kuin keltanokkia, joille koko kilpailuntapahtuma on aivan uusi kokemus.

Luokkakilpailut ensikertalaisen silmin

Seitsemän vuoden kokemus sulkapallosta ja useiden seuramme valmentajien antama seläntaputus olivat rohkaiseva potku allekirjoittaneelle siirtyä sulkapallouralla suurempien haasteiden pariin. Sadonkorjuukisojen ohi nukkuneena ja kilpailukalenteria koko syksyn vahdanneena ilmoittauduin Tammi-Eliittiin D-luokkaan sekä kaksin- että nelinpeleihin.

Joulunaikaan jäivät kahdesti viikossa olevat treenit vähemmälle, tarkemmin jopa täysin nollaan. Tietämättömänä tulevasta kisasta mitään harjoittelin kaikkea mahdollista. Syöttöä, liikkumista ja clearia. Etu- ja takaperin ja uudelleen. Kaikkea turhaan. Syöttö ei meinannut asettua kohdalleen, eikä clearista tai mistään sen sukulaisista tullut mitään. Positiivisena asiana kaikesta muusta huolimatta etukentän peli oli huipussaan.

En ole koskaan ottanut sulkapalloa järin vakavasti. Siitä syystä minulla ei ole intressejä panostaa siihen seitsemänä päivänä viikossa. Lähinnä takaperoisesta asenteesta johtuen pelituntuma katoaa viikonkin tauon aikana. Koko kolkko tuntuma oli jouluisen pelitauon perua ja suhtauduin skeptisesti siihen, että tuntuma olisi viikonloppuna parempi.

Sateinen sää ei haitannut kisojen alkua tai kulkua. Esport Center heräsi hieman ennen yhdeksää täydellisesti. Sulkapalloilijoita oli saapunut ympäri eteläistä Suomea paikalle. Allekirjoittanut vetäytyi sulkapallo- ja tenniskenttien välissä olevaan käytävään verryttelemään.

Kaksinpeleissä ongelmana jalkojen kimmottomuus

Kaksinpeleissä ensimmäinen ottelu ÖIF:n Jukka Sjöholmia vastaan oli odotetun mukainen. Vaikka en ollut tietoinen tulevan vastustajani kyvyistä sulkapalloilijana olin varautunut poistumaan kentältä hävinneenä osapuolena. Näin ei harmittaisi niin suuresti, eikä turha todellisuuden tajuaminen ainakaan haitaksi ole.

Ennen kilpailua olin lukenut Anna Laineen TSanomiin kirjoittamaa artikkelia kilpailemisen aakkosista. Olin jokseenkin tietoinen vallitsevista tavoista. Matkalla kohti kunniaa oli myös seurattava muiden kokeneempien esimerkkiä.

Kaksinpelissä saalistin kaikkiaan viisi pistettä. Peli kaatui kaikkeen muuhun paitsi etukentän peliin, eli ounastelin viimeisten treenien jälkeen aivan oikein. Liikkumisen heikkoudeksi osoittautui jalkojen kimmottomuuus. Takakentän lyönnit kaatuivat huonoon lyöntitekniikkaan.

Nelinpelissä takkiin tuli myös erin 2-0. Pisteitä saalistin parini, Tony Niemen, kanssa kuusi kappaletta. Ottelua voisi silti luonnehtia parhaaksi koskaan pelaamakseni nelinpeliksi. Äidyn edelleen korostamaan ottelusta sitä nautinnon hetkeä, kun pallon saa tappaa vastustajan miltei tyhjälle kenttäpuoliskolle.

Valmiina jo seuraavaa kertaa varten

Takaiskuista huolimatta ensimmäiset kilpailut olivat niin positiivinen kokemus, että hiihtoloman lopussa minut nähnee ÖIF:n eliittikilpailuissa Vantaalla. Myös ESB:n maaliskuisiin kisoihin on keksitty jippoja nelinpelejä varten.

On sääli, että aikani tai innostukseni eivät riitä sulkapalloon panostamiseen enempää. Tämä on hieno laji, jota kelpaa pelata ja seurata.

- Lauri Räty


8/99 JA SE TARJOLLA OLLUT JOUKKUEKULTAHAN SITTEN OTETTIIN

Joukkue-SM-kulta tarjolla - otetaanko? TSanomissa otsikoitiin riehakkaasti numerossa 5/99. Otsikon uho ei ollut vailla katetta, sillä kultahan kisoista otettiin!

HBC alkupalana

Kisanäyttämönä toimi Matinkylän halli 19.11.-21.11.1999. Aloitimme voittoisan urakkamme jo perjantaina ottelulla HBC:tä vastaan. Viime vuosina tämä ottelu on ollut lähinnä valmistava peli loppuviikonloppua varten. Niin nytkin, saavutimme 7-0 tavoitteemme. Parasta kannaltamme tässä oli se, että koko joukkue pääsi pelaamaan ja jokainen voitti ensiottelunsa. Hyvä tapa pelata turhat jännitteet pois.

Perjantaina käytiin myös etukäteen jännittävä ÖIF-Drive ottelu. Drive onnistui voittamaan pelin 4-3. Sekanelinpeli, joka ei kyllä ollut viimeisenä ohjelmassa, päättyi Drivelle 17-16 kolmannessa erässä. Tämä voitto pohjusti Driven finaalipaikan.

Sulkasetin eliittikisavoittajat taipuivat TS:n käsittelyssä

Lauantaina oltiin sitten jo tosi toimissa ja ykköstykkimme astuivat kentälle SulkaSetin viime vuosina reilusti vahvistunutta joukkuetta vastaan. Miesten kaksinpeleissä pelattiin jotakuinkin oletetusti. Ilari Laukkasella ajateltiin olevan mahdollisuudet Timo Eskelistä vastaan, mutta Eskelinen pelasi kovalla sykkeellä ja voitti Ilarin, kuten viikonlopun muutkin ottelunsa. Viereisellä kentällä Lasse Lindelöf kuritti rutiinilla Tarmo Martikaista ja näin tilanne oli 1-1.

Etukäteen tiedettiin, että tässä ottelussa naisemme olisivat vahvoja ja näin olikin. Nina Sarnesto palasi sulkapalloilulliselta sairaslomalta suoraan näihin kisoihin ja voitti ottelunsa helposti, kuten Elina Väisänenkin. Lopulliset niitit iskettiin sitten naisten ja miesten nelinpeleissä. Lasse Lindelöf ja Tuomas Karhula voittivat kolmessa erässä tuoreet Tampereen Eliittikisan voittajapari Timo Eskelisen ja Janne Syysjoen. Hyvä päänahka! Leena Löytömäki ja Maria Väisänen antoivat jo esimakua tulevasta voittamalla ex-tapionsulkalaisen Emmi Heikkisen ja Hanna Kuntisin helpohkosti. Pisteenä i:n päälle voitimme vielä sekiksenkin ja kapteenin ilona oli käydä kuittaamassa tuomaripöydän äärellä lukemat 6-1.

ÖIFin mestaripari nöyrtyi naisten nelinpelissä

Sunnuntaina lähdimme sitten hakemaan viimeisiä voittoja. Molemmat vastustajat, ÖIF ja Drive, olivat etukäteen arvioiden hankalia. ÖIF:iä vastaan aloitimme sekanelinpelillä, joka tuli kotiin helpohkosti. Sekanelinpelimme korkea taso oli ehkä asettanut ÖIF:iläiset varpailleen, emmekä nähneet vastassamme aivan ykkösparia. Miehet pelasivat samaan tyyliin kuin Sulkaset:iä vastaan, joten tilanteessa 2-1 astuivat naiset kentälle. Nina Sarnesto joutui antautumaan Malin Virralle, mutta Elina Väisänen hoiti alkuhermoilun jälkeen rutiinilla Katja Närkiön. Hyvä peli niinkin tärkeässä paikassa.

Pistetilanne oli edelleen avoin 3-2. Tässä vaiheessa kuitenkin osasimme olla jo luottavaisia, sillä miesten nelinpelissä parin Lindelöf/Franssila tiedettiin olevan vahva. Ja näin todella olikin. Pisteet 5 ja 0 tuskin lohduttavat ÖIF:in poikia. Pelin jo ratkettua olikin sitten todella rajun yllätysvoiton vuoro. Leena ja Maria voittivat Suomen ehdottomaan kärkeen jo vuosia kuuluneen parin Moilanen/Virta. Ja mistään armovoitosta ei ollut kyse, vaan 17-14 kolmannessa erässä päättyneessä pelissä tyttömme esittivät todella hienoja otteita. Hieno 5-2 voitto joukkueellemme!

Drive - nelinpelit TS:n valttikorttina

Iltapäivän ottelussa sitten oli kaikki pelissä. Perinteiseen tapaan itsevarmasti hymyilevä Driven kapteeni Ari Nyqvist sai virnuilullaan kannustettua joukkueemme äärimmäisen hyvään vireeseen. Ottelujärjestykseksi sovittu perinteinen järjestys sopi meille hyvin, sillä laskimme, että hommahan saattaa olla selvä jo ennen sekanelinpeliä. Ja näinhän se sitten menikin.

Ilari Laukkanen oli parissa edellisessä pelissä hakenut hieman rytmiä ja nyt tarvittava puristus löytyi. Henri Norio, joka oli pelannut loisteliaasti koko viikonlopun onnistui ensimmäisessä erässä tarjoamaan tiukan vastuksen. Pahasta tappioasemasta noussut Henri tasoitti pelin tilanteeseen 14-14 ja pääsi eräpalloon asti tilanteessa 16-16. Ilari hallitsi hermonsa kuitenkin loistavasti ja voitti erän. Toinen erä oli enää muodollisuus, 15-2 Ilarille.

Lasse Lindelöf hoiti Olli Aallon, 2-0 meille. Etukäteen olimme laskeneet, että naisten kaksinpeleissä saatamme saada yllätysvoiton tai kaksikin. Niitä ei nyt tullut, mutta kauas ei jääty. Elina Väisänen pelasi kisojen selvästi parhaan pelinsä ja onnistui piinaamaan Saara Hynnistä paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Jatkopisteillä Saaran rutiini oli kuitenkin vielä liikaa. Mutta nyt oltiin todella lähellä.

Lauantain levännyt Viivi Brandt ylsi myös hyvään suoritukseen ja kiusasi Noora Virtaa pitkään, mutta jälleen Driveläinen oli lopussa parempi. Luotimme kuitenkin nelinpeleihimme lähes rajattomasti eikä syyttä. Lasse ja Mikko hoitivat vastustajansa nopeasti ja Leena ja Maria voittivat ensimmäisen erän 15-4. Enää yksi erävoitto kultaan!

Yleensä tässä vaiheessa tässä kisassa peli tiukkenee taianomaisesti turhankin paljon ja vastustaja pääsee kuin ilmaiseksi häiritsevän lähelle. Nyt ei näin kuitenkaan käynyt. Leena ja Maria keskittyivät loppuun asti kovaa ja toinenkin erä tuli selvin lukemin kotiin! Voitto oli selvä, ja merkityksettömässä sekiksessä kaunistelimme lukemiksi 5-2.

Lopussa kiitos seisoo

Vuoden 1995 jälkeen alkanut hopeaputki saatiin katki ja hyvä niin. Pitkän tauon jälkeen kulta maistui hyvältä. Vuonna 1995 voittaneesta joukkueesta mukana on edelleen viisi pelaajaa: Lasse Lindelöf, Mikko Franssila, Ilari Laukkanen, Nina Sarnesto ja Leena Löytömäki. Ensimmäisen suomenmestaruutensa aikuisten sarjoissa saavuttivat nyt Markus Heikkinen, Tuomas Karhula, Elina Väisänen, Viivi Brandt ja Maria Väisänen. Joukkue oli sopiva sekoitus kokeneempaa kaartia ja nuoria rajuja pelaajia, joiden yhteistyöllä otettiin kultaa ja otetaan vastaisuudessakin!

Onnea joukkueelle ja kiitokset kisojen parhaalle kannustusjoukolle!


8/99 DANISH JUNIOR CUP 1999 - VÄSYNEITÄ, KOKENEITA JA ONNELLISIA PELAAJIA

Suomalaiset juniorit ovat pärjäilleet hyvin viime aikoina käydyissä pohjoismaisissa kilpailuissa. Koska mukana on ollut tanskalaisilta todellisia huippuja, on meillä syytä paukutella henkseleitämme hyvän kehityksen vuoksi. Tanskan juniori-kilpailu pelataan saman-aikaisesti Tanskan avoimien kanssa. Tanskan avoimiin osallistui tänä vuonna 16 maailmanlistan pelaajasta 11. Meille suomalasisille mieltä nostattavaa oli se että suomenmestari Jyri Aalto pääsi juuri kuudentoista parhaan joukkoon tuossa kilpailussa. Seuraavassa juniori-pelaajamme Maria Väisänen ja Viivi Brandt kertovat oman näkemyksensä kilpailujen kulusta.

Kokoonnuimme Helsinki-Vantaan lento-kentälle perjantaina 15.10. määränpäänämme Kööpenhamina. Matkaan lähtivät Suomen 17- ja 19-vuotiaiden maajoukkueet, joista tapion-sulkalaisia olivat Maria Väisänen, Elina Väisänen, Viivi Brandt, Tuomas Karhula, K-P Järvinen, Tuomas Palmqvist ja Jussi Palmen. Ryhmän johtajina toimivat maajoukkuevalmentajat Vellu Melleri ja Kristiina Danskanen (TS).

Kööpenhaminassa asuimme keskustan hotelli Absalonissa yhdessä muiden kilpakumppanien, kuten ruotsalaisten, ranskalaisten, skottien ja englantilaisten kanssa.

Yksilökilpailu - Maria semeihin

Yksilökisa alkoi heti seuraavana päivänä sekanelinpeleillä. Kaikille halleille oli järjestetty yhteinen bussikuljetus kerran aamulla ja takaisin hotellille illalla vasta, kun kaikki pelit olivat päättyneet. Mixteissä (=sekanelinpeleissä) ei suomalaisille menestystä tullut. Pelit jatkuivat heti kaksin-peleillä ja illalla oli vuorossa vielä nelinpelit, joten päivä oli aika rankka.

Parhaiten sulkalaisista menestyivät 15-luokassa pelannut Tuomas Palmqvist sekä 17-luokassa pelannut Maria Väisänen. Tuomas pelasi hyvät kisat, vaikka tie nousikin pystyyn puolivälierissä, kun Tuomas hävisi tiukasti kolmannessa erässä tanskalaiselle. Tuomas johti jo kolmatta erää, mutta päivän lukuisat pelit aiheuttivat jalkojen kramppaamisen.

Maria eteni ainoana suomalaisena sunnuntain semi-finaaliin, jonka hän hävisi kisojen toiseksi tulleelle saksa-laiselle. Kaikki saivat kuitenkin paljon hyviä pelejä ja ennen kaikkea koke-musta. Sunnuntaina seurasimme finaaleja ja latauduimme joukkuekisaan. Illalla oli vielä yhteinen päivällinen.

19-vuotiaat kaatoivat Skotlannin, 17-vuotiaat voittivat melkein

Urakka jatkui taas maanantaina joukkuekisalla. 17- ja 19-luokan joukkueet pelasivat samassa hienossa monitoimikeskuksessa, jossa oli kaksi eri hallia. Joukkuekisa avattiin yhteisellä seremonialla, johon kaikki joukkueet osallistuivat. Jokaista maata vastaan pelattiin kaksi naisten ja kaksi miesten kaksinpeliä, kaksi naisten ja kaksi miesten nelinpeliä, sekä yksi seka-nelinpeli. 17-luokan joukkue aloitti pelaamalla Ranskaa, Själlantia ja Fyniä vastaan ja hävisi kaikille. Ranskaa vastaan meni kuitenkin tiukalle, sillä hävisimme vain 5-4.

Kisa jatkui tiistaina. 17-luokan joukkue kohtasi Kööpenhaminan sekä rakkaan vihollisen Ruotsin. Kööpenhaminalle hävisimme ankarasta kannustuksesta huolimatta tiukasti 5-4 ja Ruotsikin vei voiton kaikkien pettymykseksi. 17-luokan joukkue jäi siis koko kilpailujen jumboksi.

19-luokka pelasi maanantaina Englantia, Själlantia ja Hollantia vastaan häviten kaikki matsit. Tiistaina 19-luokka sen sijaan voitti hienosti Skotlannin. Seuramme hymypoika Tuomas Karhula sai yksilökisassa tsempparin palkinnon. Emme ehtineet jäädä seuraamaan joukkuekisan palkintojenjakoa, sillä kiiruhdimme heti Kööpenhaminan lentokentälle.

Tiistai-iltana kotiin saapui väsynyt, mutta onnellinen joukko pelaajia. Matka oli erittäin onnistunut ja kiitokset kaikille mukana olleille, erityisesti joukkuehengen luojalle, Tommi Palmqvistille. Jäämme innolla odottamaan ensi vuotta!

- Maria ja Viivi


8/99 SYKSYN KUNTOPELAAJAMITTELÖIDEN KUULUMISIA

TietoEnatorin kuntopelaajakisat

Matinkylässä 30.-31.10. pelattuihin kisoihin osallistui kaikkiaan hiukan yli 100 pelaajaa. Otteluja käytiin kahden päivän aikana yhteensä 202. Tapionsulkalaisista kisoihin osallistuivat ainakin Mia Petra, Ossi Kankkunen ja Petteri Lappalainen. Mia sijoittui naisten kaksinpelissä hienosti hopealle. Ossi pääsi yli 35-vuotiaiden miesten kaksinpelissä poolistaan jatkoon, mutta jäi sijoille 5.-8. Petteri ja Ossi pelasivat nelinpelissä myös jatkoon poolistaan, sijoitus 5.-6.

Suomen Sulkapalloliiton kuntopelaajien nelinpelikisat

Sekä pelaajien että järjestäjien mielestä Esport Centerissä 13.11. järjestetty turnaus onnistui hienosti. Mukana oli 52 paria, joista suurin osa miesten nelinpelissä. Alkuottelut pelattiin neljän pooleissa, joten jokainen pari sai vähintään kolme peliä. Kustakin poolista kaksi parasta pääsi jatkoon. Virallinen pelipallo oli muovipallo, mutta sulalla sai pelata, mikäli molemmat joukkueet tämän hyväksyivät.f.

Tapion Sulkaa edusti pari Hannu Brandt / Harri Järvinen, joista viimeksi mainittu hälytettiin parin päivän varoitusajalla paikkaamaan nilkkansa telonutta Tommi Palmqvistia.

Hannu kommentoi: "Kisoissa vallitsi hyvin myönteinen yleistunnelma. Matsit olivat ihan oikeita taistelupelejä, mutta kuitenkin huumori oli mukana. Taso vaihteli laidasta laitaan. Vähemmänkin pelannut saattoi jopa voittaa ottelun. Tosin mukana oli sellaisiakin, jotka avoimella puolella luokittelisin vähintään C-tasolle." "Meidän kohtaloksi Harrin kanssa koitui muovipallo. Hävisimme hiuskarvan verran ottelun poolin kakkospaikasta, joten emme päässeet jatkoon. Mehän toki oltiin parempia, vaikka hävittiin ottelu.... Syy oli siis sen muovista tehdyn pelivälineen, ainakin meidän mielestä", tilittää Hannu katkerana.

Harrin kommentti:
"Ensi vuonna uudestaan!"


7/99 KISAKUULUMISIA SYYSKAUDELTA

Edellisen lehden ilmestymisen jälkeen on ehditty käydä jo reilu tukku kisoja. Seuraavassa kerrataan seuramme pelaajien huippuhetkiä.

Tampereen eliittikisat

Tampereen Eliittikisassa 23.-24.10. valon näki uusi valioluokan kaksinpelin voittaja. Tuo uusi voittaja oli seuramme Markus Rouvinen.

Kisassa kakkoseksi sijoitettu Markus kohtasi välierässä kisat hyvin pelanneen kaimansa, Markus Heikkisen. Ottelu meni ehkä hieman yllättäen kolmen erän väännöksi, jossa Rouvinen oli viimeisessä erässä selvästi terävämpi ja otti voiton. Näin ensimmäinen valioluokan kaksinpelin finaalipaikka oli varmistettu ja jopa voittoa osattiin toivoa. Vastaan astui kisan ykköseksi sijoitettu Viron kuntoihme Heige Sorge. Sorge oli voittanut toisessa välierässä Tampereen Timo Eskelistä kolmannen erän 17-16. Kukaan ei luullutkaan Sorgen kunnon olevan koetuksella tiukan välierän väännön jälkeen. Sen verran monta kertaa Sorgen on nähty juoksevan nurkasta nurkkaan ottelu ottelun perään.

Finaali alkoi ehkä hieman hermostuneesti, sillä kumpikin pelaaja tavoitteli ensimmäistä voittoaan. Ottelussa edettiin pitkän aikaa tasatahtia, mutta näytti koko ajan siltä, että Markus oli niskan päällä. Erän lopussa hän hoitikin muutaman tärkeän pisteen ja otti erävoiton 17-14. Toisessa erässä Markuksen peli vapautui ja välierästä tuttu Heigen juoksu nurkasta nurkkaan alkoi. Markuksen lyönnit olivat kuitenkin astetta tarkempia kuin Timon ja eritoten hämätympiä. Niinpä pallo pallon perään jäi loppujen lopuksi jopa raakana Sorgen kenttäpuoliskolle. Pienen lopputasaannuksen jälkeen ensimmäinen kaksinpelin voitto Rouviselle pistein 17-14, 15-8. Mopin viikonloppu täydentyi vielä nelurihopealla. Onneksi olkoon!

ÖIF:n junnukisat

Suuri joukko seuramme edustajia osallistui ÖIF:n junnukisoihin. Menestys oli hyvä, kaiken kruununa Kari-Pekka Järvisen kolme luokkavoittoa. Onneksi olkoon kaikille!

Driven Eliittikisat

Pari viikkoa enne Tampereen turnausta käytiin Driven kisat, joissa seuramme edustajat pääsivät myös mitalien makuun. Tällä kertaa menestyksestä vastasivat valioluokassa hieman varttuneemman polven pelaajat. Lasse Lindelöf voitti tuplan HBC:n Robert Liljequist parinaan. Leena Löytömäki ylsi hopeaan tuplassa parinaan isäntäseuran Saara Hynninen. Lisäksi sekanelinpelissä Mikko Franssila otti hopeaa parinaan ÖIF:n Marjaana Moilanen.

Tapion Sulan Sadonkorjuukisat

Syyskuun lopussa pidetyt kisat sujuivat mallikkaasti ja voittajat lähtivät kotiin syksyn punaposkisia omenoita kantaen.

Kiitos kaikille järjestelyissä mukana olleille!


6/99 TS:N HUIPUT ESB:N ELIITISSÄ 11.-12.9.

Kauden ensimmäiset Eliittikisat käytiin perinteiseen tapaan ESB:n järjestäminä Matinkylässä. Paikalle oli saatu suomalaisten lisäksi muutama pelaaja Ruotsista, Venäjältä ja Virosta, mikä toi oman lisävärinsä kisoihin. Vieraat eivät poistuneet hallilta tyhjin käsin, vaan varsinkin Venäjän pelaajat loistivat valion nelinpeleissä.

Valiossa odotettiin mielenkiinnolla seuramme pelaajien edesottamuksia. Takana oli hyvin harjoiteltu kesä ja olihan Markus Rouvinen saanut sopimuksen Saksan pääsarjaan. Siellä ei olemattomilla taidoilla pelaavilla ole asiaa kentälle, joten luottamus Markukseen oli täällä koto-Suomessakin suuri. Ja vähintään tyydyttävästi Markus kisat pelasikin. Varmat voitot Ruotsin Fredrik Erikssonista, ÖIF:in Petri Hyyryläisestä ja Umeåssa pelaavassa Johan Uddfolkista antoivat uskoa tulevaisuuteen. Ruotsissa asuva Suomen Alexander Böök vei välierässä kuitenkin voiton lukemin 17-15, 15-9.

Naisten puolella näyttävimmin TS:n edustajista pelasi rutinoitunut Leena Löytömäki, joka otti voiton nelinpelissä Saara Hynnisen kanssa. Voiton arvoa lisää venäläisparin Rousskikh/Zvereva kaataminen finaalissa. Muissa valion nelinpeleissä venäläiset korjasivat potin, TS:n pelaajien kovasta yrittämisestä huolimatta. Sekanelinpelissä voittajat Rousskikh/Rousskikh kaatoivat sekä parit Lasse Lindelöf/Leena Löytömäki ja Mikko Franssila/Maria Väisänen tiellään voittoon.

Muita TS:n menestyjiä olivat mm. kokenut Sylvi Jormanainen, kohta diplomi-insinöörin opintonsa päättävä Veli-Pekka Kröger ja nuori Tuomas Palmqvist. Sylvi voitti sekanelinpeli B:n ja VP sai hopeaa nelinpeli B:ssä. C:n kaksinpelissä Tuomas raivasi tiensä voittoon edellisviikonlopun tapaan. Sunnuntain vastustajat kaatuivat vasta taistelun jälkeen luvuin 3-15, 15-13, 17-15 ja finaalissa 5-15, 15-0, 15-7. Siispä B-luokka varmaankin kutsuu Tuomasta keväällä. Siellä ei enää ole varaa antaa ensimmäisen erän lipsua käsistä.

Kausi on avattu!

- Mikko Franssila


5/99 MM-KISOJEN OPPIA: NOPEUTTA MULTIN KUSTANNUKSELLA

Kööpenhaminassa käytiin toukokuussa sulkapallon 11. viralliset MM-kisat. Perinteiseen tapaan ensimmäisen viikon aikana käytiin joukkueiden MM-kisa, Sudirman-cup, ja toisella viikolla henkilökohtainen MM-kisa. Allekirjoittanut pääsi edustamaan maataan ensimmäistä kertaa aikuisten sarjassa, joten tulosraportin ohella kertaan hieman kokemuksiani.

Sudirman-cup

Sudirman-cupissa maat on jaettu lohkoihin edellisen MM-kisasijoituksen perusteella. Suomi taisteli sijoista 13-23 lohkossa 3. Ryhmään 3A kuuluivat Kanada, Intia ja Itävalta. Kussakin ottelussa pelataan kutakin pelimuotoa yksi ottelu ja enemmän voittoja kerännyt maa voittaa kyseisen osaottelun.

Tasaisen ryhmän voittajaksi kohosi Intia, pitkälti kukistamalla Suomen peräti 5-0. Suomi kuitenkin oli voittanut Kanadan 3-2 ja Kanada taas Intian. Tasatilanteessa voitettujen otteluiden suhde ratkaisi ja niissä Intia nousi ykköseksi, Kanada kakkoseksi ja Suomi oli kolmas. Lohkon viimeinen oli Itävalta, joka hävisi kaikki ottelunsa - ei aina kuitenkaan niin selvästi. Suomi voitti Itävallan 3-2 ottelussa, jossa viimeinen sekanelinpeli ratkaisi pelin Suomen eduksi.

Suomi sijoittui siis ryhmänsä kolmanneksi ja pelasi ryhmän 3B kolmatta, Australiaa vastaan sijoista 19-20. Tappio tuli ja Suomelle hyvin tavanomainen sija 20 tuli varmistettua.

Koko Sudirman Cupin voitti Kiina, joka kaatoi loppuottelussa isäntämaan 3-1 tanskalaisyleisön pettymykseksi.

Yksilökisa

Suomalaisten osalta yksilökisa meni jotakuinkin odotetusti. Suomen mestari Jyri Aalto raivasi tiensä pisimmälle voittamalla karsinnassa kolme ottelua. Pääkisassa Japanin Keita Masuda voitti Jyrin kuitenkin kolmessa erässä. Naisten nelinpeli kohosi suomalaisten paraatilajiksi, sillä sekä Marjaana Moilanen/Malin Virta ja Anu/Nina Weckström pääsivät 32-parhaan joukkoon. Siellä kuitenkin tuli jo kyytiä. Marjaana ja Malin nousivat kuitenkin hyvien peliensä ansiosta huimasti maailmanlistalla; sijoitus on ollut 75 tuntumassa viikkoja.

Omat pelit; lyö smash!

Pelasin joukkuekisassa kaikki 4 sekanelinpeliä, kaksi Marjaana Moilasen kanssa ja kaksi Anu Weckströmin kanssa. Kokonaisuudessaan pelit menivät mielestäni hyvin, vaikka voittoja kertyi tasan yksi kappale. Olin onnistunut saamaan itseni kohtuullisen nopeaan kuntoon ja kun tiesi pelaavansa yhden pelin päivässä, sai keskittyä tuohon peliin sata prosenttisesti. Ja keskittyminen tuntui onnistuneen; kun pääsi kentälle huomasi, että pystyi pelaamaan oman suorituskykynsä äärirajoilla. Ja nyt puhutaan ylärajoista. Tämä tunne saikin kisat tuntumaan onnistuneilta osaltani, vaikka voittojen määrä ei ollut mikään suuri. Onneksi tuo yksi voitto tuli tärkeimmässä ottelussa.

Kuten yllä kirjoitin, Itävaltaa vastaa sekanelinpeli ratkaisi ottelun eduksemme. Allekirjoittanut oli kentällä ehkä elämänsä tärkeimmässä ottelussa. Alla olivat kuitenkin jo pelatut, hävityt, mutta silti hyvin menneet sekanelinpelit Kanadaa ja Intiaa vastaan, joten täysin kylmiltään ei kentälle täytynyt mennä. Ja olihan tukena kokenut ammattilaisnaisemme Anu Weckström. Kuten muissakin sekanelinpeleissä kiinalaisvalmentajamme laatima taktiikka oli minun osaltani täysin selvä; lyö smash, lyö smash ja lyö smash. Anun syöttö kulki ja pääsinkin lyömään jatkuvasti. Itävaltalaisten puolustus ei kestänyt riittävän hyvin nopeilla palloilla lyötyjä smashejäni ja siinä se olikin. Ei sen kummempaa taitopeliä tai äärimmäisyyksiin venymistä, vaan yksinkertaisesti voitto. Ja makealta tuntui.

Kansainvälistä sulkapalloa kokemassa ja seuraamassa

Sekä omat pelit että muiden pelien seuraaminen olivat erittäin opettavia kokemuksia. Seuraavassa yhteenveto tärkeimmistä asioista, joihin kiinnitin huomiota arvioidessani omia ja seuratessani muiden pelejä.

Peliin valmistautuminen

MM-kisoissa osalleni tuli yksi peli päivässä ja tämän tiesi etukäteen. Tämä seikka nosti peliin valmistautumisen erittäin tärkeäksi; kun kentälle menee, on oltava heti alusta täysin valmis, sillä tuo yksi ottelu on koko päivän "työ". Tästä seikasta seurasi ainakin se, että päivän ohjelma, syömisineen, lepoineen ja ennen kaikkea lämmittelyineen ohjattiin vain tuohon yhteen peliin. Ja voin kertoa, että se toi tulosta. Ikinä en ole ollut kentällä niin nopea kuin MM-kisoissa. Osaltaan se johtui varmasti onnistuneesta huippukunnon ajoituksesta (jos osaltani nyt huippukunnosta voi puhua), mutta paljolti myös onnistuneesta latautumisesta ja lämmittelystä. Samanlaista ammattimaisempaa suhtautumista pitäisi yrittää löytää myös tavallisiin kisoihin. Tulokset paranisivat varmasti, kun keskittyminen olisi aina kohdallaan.

Pelin ja pelaajien nopeus

Vastustajat tuntuivat ja olivat nopeita niin jaloista kuin käsistäkin. Eivätkä ainoastaan nopeita vaan myös koordinoidusti nopeita. Kaiken huippuna tietysti Tanskan Peter Gade-Christensen, joka ei näyttänyt menettävän tasapainoaan missään tilanteessa. Luulen, että meillä olisi syytä hieman lisätä nopeus- ja koordinaatioharjoitteiden määrää ehkä jopa multin kustannuksella.

Ehkä tuossa olivat ne tärkeimmät opit, joten ei niistä enempää. Kokeilkaa käytännössä. Menestyksekästä alkavaa sulkapallokautta kaikille!

- Mikko Franssila

PS. Lisätietoja kisoista löytyy osoitteesta: http://www.badminton99.dk


5/99 SEITSEMÄS KERTA TODEN SANOO

XIV Gotlandsspelen, Visby 17.-21.7.1999

Esport Centerin palkintokaappi kaipaa pikaisesti laajennusta, sillä taas saatiin aurinkoisesta Gotlannista kotiintuomisiksi lukuisten henkilökohtaisten palkintojen lisäksi koko joukkueelle komea pokaali! Tapion Sulka sai parhaan joukkueen palkinnon jo seitsemättä kertaa tällä vuosikymmenellä. Vuonna 1997 pokaali meni tiukalle vastustajallemme, Täbyn joukkueelle, mutta muuten olemme hallinneet Gotlannin kesäkisojen mestarijoukkueena vuodesta 1992 lähtien.

Tänäkin vuonna aurinkoiselle Gotlannin saarelle ruusujen täyttämään Visbyn kaupunkiin kerääntyi runsaasti sulkapallonpelaajia eri puolilta Ruotsia. Suomi-Ruotsi-maaotteluhenkeä toivat 17-henkisen tapionsulkalaisjoukkueen lisäksi myös muutamat ÖIFin, Ilsun, Driven, Lahden, Tammisaaren, Kera-van ja Paraisten pelaajat.

Luokkia oli valiosta kuntopelaajiin sekä lisäksi juniori- ja seniori-ikäluokat, joten varmasti jokaiselle halukkaalle löytyi sopiva pelitaso. Monet pelasivatkin useissa luokissa, joten ohjelmaa riitti, vaikka kisat kestivätkin lähes viikon.

Kesäisissä kisoissa on mukavan leppoisa meininki, sillä eihän kukaan kesällä jaksa otsaa kovasti rypistää! Kaik-ki ilmoittautuneet ovat yleensä innokkaina paikalla ja wo:t ovat erittäin harvinaisia. Kisojen ohjelmaan kuuluu myös perinteinen grilli-ilta meren rannalla makkaranpaiston ja ruotsalaisten leirinuotiolaulujen merkeissä. Palkintojenjakotilaisuudessa lausuimmekin suuret kiitokset kisojen järjestäjälle, Gotlannin sulkapalloliitolle.

Monet lähtivät reissuun koko perheen voimin lomailutunnelmissa. Mikäs sen mukavampaa lomanviettoa, kuin pelata muutama kova sulkismatsi leppoisan telttailun tai mökkeilyn ohessa. Visbystä ja muualta Gotlannista löytyy myös paljon näkemistä ja tekemistä välipäiviksi kaikenikäisille. Upeita hiekkarantoja, keskiaikaisen kaupungin romanttista idylliä, kävelykatujen ihmisvilinää tai jännittäviä tippukiviluolia ei todellakaan tarvitse mennä etsimään Gotlantia kauempaa.

Ensi vuonna mennään ja voitetaan taas, perinteet velvoittavat!


4/99 PELKKIÄ MESTARUUKSIA? - IKÄLUOKKAKISAT TURUSSA

Turun Nunnavuoren hallissa pelattiin 20.-21.3.1999 nuorten ikäluokkamestaruuskilpailut.

Tapion Sulka oli taas kerran menestynein seura. Jaossa olleista 27 kultamitaleista TS kahmaisi kolmasosan, eli yhdeksän kappaletta. Tähän on laskettu mukaan nelipelimuotojen mitalit kahdesti.

Hopeisia mitaleita saatiin kuusi. Ikäluokista menestynein oli 15. Siinä saavutettiin tarjolla olleesta kahdeksasta mitalista viisi.

Maria Väisänen teki hattutempun saavuttaen kaikissa kolmessa pelimuodossa kultaa. Viisi Brandt oli reippaasti mukana, vaikka jalat olivat kipeät. Leikkauspöytä odotti seuraavana arkipäivänä.

Tuomas Palmqvistille kolme mitalia, vaikka on vasta nuori 15-luokkalainen. Hänen SN-pari (Johanna Vaijalainen, ToiVal) ylsi tasan samaan tulokseen.

Nuorista tytöistä mainitaan Laura Karhulan NP-mitali (hopea) NN-13-luokassa ja kolmas sija NK-13:ssa, vaikka Laura saisi ikänsä puolesta pelata 11-luokassa.

Todettakoon vielä, että lukuisia SM-mitaleita saavuttaneet sekanelinpelipelaajamme saavat hyvää jatkoa, kun 15-ikäluokan palkituista kuudesta mitalista neljä oli Tapion Sulkalaisia.

Yhteenveto mitalin saavuttaneista Tapion Sulkalaisista:

Tuomas Karhula Kulta MK-17, MN-17
Viivi Brandt Kulta NN-17; Hopea NK-17
Maria Väisänen Kulta NK-15, NN-17, SN-15
Tiina Lehtonen Hopea SN-15, NN-15
Kari-Pekka Järvinen Kulta MK-15, SN-15; hopea MN-15
Tuomas Palmqvist Kulta MN-15; pronssi MK-15, SN-15
Joonas Karhula Hopea MK-13
Laura Karhula Pronssi NK-13; hopea NN-13

4/99 PM-KISAT SAAPUIVAT HELSINKIIN

Huhtikuun lopussa saapui sulkapallon pohjoismaista kärkeä mittelemään mestaruuksista. Joukossa oli mukana jopa maailman parhaimmistoon kuuluvia pelaajia.

Miesten kaksinpelissä tuntui pituus olevan valttia. Suomenmestari Jyri Aallon jatkosta pudottanut Ruotsin Thomas Johansson voisi saada jopa takamiehen paikan NBA:sta, sillä pituutta hänellä on noin kaksi metriä. Kun smashit vielä lähtivät vielä metriä korkeammalta, niin vastustajat olivat vaikeuksissa ja mestaruus meni Ruotsiin, vaikka Tanskan Kaldau antoikin kovan finaalivastuksen. Thomas Johansson on rankattu IBF:n listalla sijalle 19.

Naisten kaksinpelissä Anu Weckström toi Suomelle kaikkien aikojen ensimmäisen mitalin PM-kisoista. Anu on kehittynyt huimasti ja varsinkin hänen ottelunsa Ruotsin Andrevskajaa vastaan oli loistava, mutta loppuottelussa Tanskan Mette Sörensen (maailman listan 11, Tanskassa 2) näytti, että vielä pitää tehdä kovasti töitä yltääkseen maailman kymmenen parhaan joukkoon.

Ehkä kisojen parasta peliä nähtiin naisten nelinpelissä, kun maailman kuudenneksi ja seitsemänneksi rankatut tanskalaisparit kohtasivat loppuottelussa. Tytöillä tuntui olevan kunto kohdallaan, sillä kolme erää kestänyt loppuottelu oli vauhdiltaan huima. Heidän smashinsä olivat todella kovia ja kun puolustus toimi todella hyvin, niin vastaavaa ei Suomessa varmaankaan ole nähty.

Ruotsista saapui miesten nelinpelin maailmalla kahdeksanneksi rankattu pari Axelsson/Jönsson, mutta yllättäen tanskalaiset pudottivat heidät jatkosta ja loppuottelussa nähtiin kaksi tanskalaista paria. Katsomossa kerrottiin mielenkiintoista tarinaa Jönssonista, jonka mukaan hän olisi myynyt omaisuutensa ja ryhtynyt sulkapalloa pelaavaksi buddhalaiseksi munkiksi. No hiuksien puolesta hän olisi kelvannutkin, vaikka bodhistattavaksi.

Tapion Sulkaa kisoissa oli edustamassa Markus Rouvinen ja Mikko Franssila, mutta kummankin tie katkesi jo alkuvaiheessa. Markuksen esitys kaksinpelin toisella kierroksella oli todella hyvä. Niin, eikä pidä unohtaa Karhulan perheen panosta kisojen onnistumisessa, tästä esimerkkinä Tumpin näyttävä kentän puunaus. On taidettu kotona harjoitella.

Tapion Sulka Ry 
toimisto@tapionsulka.fi

Toiminnanjohtaja Lasse Lindelöf
050 5960643
lasse.lindelof@tapionsulka.fi
Tietosuojaseloste
© 2020 Tapion Sulka ry
crossmenu linkedin facebook pinterest youtube rss twitter instagram facebook-blank rss-blank linkedin-blank pinterest youtube twitter instagram