Terse vaan kaikille:)!
Kesätreenit ovat menneisyyttä ja allekirjoittanut on päässyt aloittelemaan uutta kilpailukautta. Treenit menivät loppukesän osalta ihan ok, mutta viimeisessä kisassa ennen kesätaukoa toukokuussa selkään tuli ilkeä vihlaisu, jonka takia treenasin kesä- ja heinäkuussa vähemmän kuin olin suunnitellut.
Loppukesällä pääsin jo kuitenkin kunnolla treenaamaan ja maitohappotreenit olivat yhtä ihanan helvetillisiä kuin aina ennenkin. Saattoi olla seura-aktiiveistamme K-P Järvinen, joka aikanaan saunaillassa totesi: ”Sulkapalloilijat tehdään kesällä”. Pidin kommentista, ja se on edelleen ohjenuorana omissa treeneissäni.
Kesäpäivistä nousi kuitenkin yksi ylitse muiden; se oli elokuun ensimmäinen päivä, jolloin minusta tuli ukkomies. Kiteen kirkossa Tiina ja Markus saivat toisensa ja purjehtivat avioliiton auvoiseen satamaan! Elämäni tärkein ja onnellisin päivä oli kaikin puolin huikea ja onnistunut, josta suuret kiitokset kaikille, mutta ennen kaikkea rakkaalle vaimolleni.
Viime kaudella pelasin vielä Sveitsin ykkösliiga, mutta tänä syksynä se vaihtui Saksan kakkosbundesliigan TSV Neubibergin joukkueeseen. Samassa joukkueessa pelaa myös muuan Antti Viitikko, joka kotimaassa edustaa HBC:n rivejä. Joukkueemme on tällä hetkellä Saksan liigassa viidentenä. Kilpailevassa saksalaisjoukkueessa pelaa tänä vuonna myös toinen Tapion Sulan mies, Aki ”Korkeaakin korkeampi käsi” Kananen. Olemme jo pelanneet vastakkain yhden ottelun, josta minä selvisin tiukasti voittajana.
Ensimmäinen Euroopan kiertueen kisa oli alkaneella kaudella Belgiassa syyskuun alussa. Harmikseni hävisin ensimmäisen karsintapelin Saksan nuorelle Lukas Schmidtille 21-11, 21-16. Pelistä ei jäänyt paljoa kerrottavaa jälkipolville. Kaikki lyönnit ja liikkuminen olivat pahasti hukassa. Olin antanut itselleni hieman siimaa peliin valmistautumisessa, ja saattaa olla, että se vei parhaan terään ainakin ensimmäisessä erässä. Positiivista oli se, että paljon huonommin en olisi voinut pelata. Tämä oli hyvä opetus siitä, että myös henkinen latautuminen täytyy olla kohdallaan jokaisessa pelissä.
Syyskuun lopussa suuntasin Bulgariaan. Kaimani Markus Rouvinen oli aikoinaan yöpynyt hotellissa, jonka lattialla oli vilistänyt torakoita. Omakin hotellini näytti aluksi siltä, että yöllä saattaisi olla muutama kaveri liikenteessä. Onneksi luulo osoittautui vääräksi, ja sain nukkua rauhassa.
Bulgarian turnauksessa pääsin suoraan pääkisaan ja sain vastaani Ruotsin Mathias Wigardtin. Lähdin peliin hyvin latautuneena ja kovalla liikkeellä, koska tiesin, että pumppupalloissa ja pitkissä ralleissa en ole vahvimmillani. Syynä tähän oli kahden viikon flunssa ja kuumeilu ennen kisoja. Hävisin ensimmäisen erän 21-19 johdettuani sitä jo 19-14, mutta toisessa erässä laitoin kaikki peliin ja voitin sen 21-19. Sen jälkeen olinkin aivan loppu. Viimeinen erä oli muodollisuus, ja hävisin sen 21-7.
Pelillisesti matsi oli valovuoden Belgian kisaa edellä, ja kaikki lyönnit ja liike toimivat niin kauan kuin jaksoin pelata.
Tästä on hyvä jatkaa! Matkani jatkuu seuraavaksi Unkarin ja Norjan kautta Walesiin. Näistä kisoista kerron lisää seuraavassa blogiviestissäni.
Voimaa smasheihin! Toivottaa, -Markus