Moro seurakaverit!
Selvisimme kaikki kunnialla Tapion Sulan syyskuisista 50-vuotisjuhlista, ja on aika palata sorviin ääreen. Syksy on ollut meikäläisellä kiireistä kaikkine muuttamisineen ja opiskeluineen. Kyllä, minusta tuli opiskelija.
Sulkapallo on tosin edelleen ollut vahvasti mukana, vaikka on muka ollut kiireitä. Olen tyytyväinen kesätreeneihini, mutta tällä hetkellä en tiedä missä mennään pelillisesti. Olen pelannut vain yhden turnauksen: Driven Eliitin lokakuussa. Se meni aika heikosti, vaikken huonolle hävinnytkään (semeissä Sergei Ivleville 14-21 ja 15-21). Pelini oli sen mukaista, mitä se on ollut pitkin syksyä: hyvää perustekemistä, mutta viimeinen terä vielä puuttuu. En tosin ole huolissani, sillä nyt kun muutto on suoritettu ja ensimmäinen oma koti valmis, voin alkaa taas keskittyä kunnolla sulkapalloon ja treenaamiseen.
Saksan 2. Bundesliigaa pelaan edelleen, ja 13.11 taitaa olla vastassa Tapion Sulassa seurakaveri mutta Saksassa kilpailijan riveissä pelaava Oulun oma poika, Aki "Korkeaakin korkeampi käsi" Kananen. Saksaa lukuun ottamatta en ole menossa ulkomaille kisailemaan ennen vuodenvaihdetta, koska koen saavani Bundesliigassa riittävän kovia pelejä. Vuoden vaihteen ja SM-kisojen jälkeen katson asiaa sitten uudelleen.
Nyt vain koitan kovasti treenata ja saada pelin mahdollisimman hyvin uomiinsa. Mutta kuten kaikki tietävät, tämä laji on pirun herkkä, joten siinäpä sitä onkin tekemistä kylliksi! Joten ei muuta kuin kunnon rähinä päälle ja "isolla isoa" niin kuin toinen Oulun oma poika on sanonut...
-Markus