The English version can be found here.
Tapion Sulan Kalle Koljonen toi sensaatiomaisella pelillään huhti-toukokuun vaihteessa pelatuista EM-kisoista kotiin pronssimitalin. Saavutus oli historiallinen – kukaan muu suomalainen ei ole aiemmin yltänyt vastaavaan suoritukseen – ja jätti itse Kallenkin kenties ensimmäistä kertaa elämässään sanattomaksi. Mutta mitä Kalle ajattelee pronssimitalista nyt sekä sen tuomasta paikasta Tokion olympialaisiin? TS:n tiedotustiimi tavoitti Kallen kesähelteiden keskeltä ja esitti hänelle muutaman kiperän kysymyksen EM-mitalista sekä uteli samalla tulevaisuuden tavoitteista.
Kalle aloitti EM-kisaurakkansa voittamalla portugalilaisen Bernando Atilanon suoraan kahdessa erässä 21-18, 21-7. Seuraavaksi edessä oli kohtaaminen kisojen 7. sijoitetun Toma Junior Popovin kanssa, joka tiedettiin entuudestaan todella kovaksi vastukseksi. EM-kisojen aikaan Kalle majaili maailmanrankingin sijalla 80, kun Popov puolestaan oli sijalla 42. Kovasta vastuksesta huolimatta Kalle selvitti pelin voitokkaasti luvuin 21-12, 21-17 ja eteni EM-puolivälieriin.
Kallen mietteitä: -Nooh portugalilaista vastaan oli hiukan vielä hakemista... Mullahan napsahti selkä pari viikkoa ennen EM-kisoja ja sen takia olin ekassa pelissä ekan erän aikana tosi varovainen, kun en tiennyt tasan tarkkaan kuinka hyvä selkä tulee olemaan. Sitten kun huomasin, että se kestää, laitoin kaasun pohjaan 2. erässä ja sehän tuli sitten tosi helposti.
-Popovia vastaan mulla oli jotenkin tosi rento olo, lähdin siihen ihan altavastaajana ja tiesin, että Popovilla on odotukset korkealla, kun sillä oli kisat sujunut tosi hyvin lähiaikoina. Ekassa erässä olin henkisesti paljon valmiimpi ja koko eka erä tuli itselle tosi tosi helposti. 2. erässä Popov heräsi peliin ja itse tein pari helppoa virhettä. Popov sai pidettyä johtotilanteen 10-15 tilanteeseen asti kunnes sain itse 8 pisteen putken tehtyä! Ja sain pidettyä siitä sitten johdon itselläni ja voitto kotiin. Ja fun fact, jos kuulee Popovin valmentajan (hänen isänsä) huutavan jotain bulgariaksi ja Popov alkaa huudella takaisin, se on paras merkki, että nyt alkaa pakka rakoilla isommin.
Puolivälierässä vastus koveni entisestään kun vastaan asettui turnauksen 3. sijoitettu Rasmus Gemke (maailmanranking 12). Koko turnauksen ajan huipputasolla pelannut Kalle jatkoi kuitenkin varmoja otteitaan ja voitti pelinsä jälleen kahdessa erässä pistein 21-15, 21-19. Voitto takasi Kallelle paikan EM-kisojen välieriin sekä samalla Suomelle kaikkien aikojen ensimmäisen aikuisten henkilökohtaisen arvokisamitalin sulkapallosta.
Kallen mietteitä: -No siis olihan se uskomatonta, että sain mitalin ja vielä historian ensimmäisen Suomelle! Sitä on vieläkin vähän vaikea uskoa... Puolivälierän aikana taas oli tosi rentoa ja kentällä oli hauskaa oikeastaan koko matsin ajan (olen oppinut nauttimaan tiukoista tilanteista: mitä tiukempi tilanne sitä hauskempaa mulla on kentällä). Vikasta pisteestä en paljoa edes muista. Videolta olen kattonut, että nostin ja deffasin suht. ok deffin, mistä Gemke löi verkkoon... Olin ehkä semmoisessa flow-tilassa, kun en kunnolla edes muista vikaa palloa. Samana iltana oli vielä ajatus, että keskitytäänpä kisat loppuun asti eikä vielä ajatella, että tuli saavutettua mitali. Semifinaalin jälkeen, kun pääsin takaisin hotellihuoneeseen, rojahdin ekana lattialla makaamaan ja siinä hetken mietiskelin, mitä tuli saavutettua!
Neljän parhaan joukkoon EM-kisoissa selvitti tiensä myös odotetusti kolme tanskalaista pelaajaa: Viktor Axelsen, Anders Antonsen ja Hans-Kristian Solberg Vittinghus. He olivat kisoissa ensimmäiseksi, toiseksi ja neljänneksi sijoitetut miesten kaksinpelin pelaajat. Kalle puolestaan oli lähtenyt EM-kisoihin sijoittamattomana pelaajana ja yllätti välieräpaikallaan niin itsensä kuin katsojatkin.
Välierässä Kalle kohtasi maailman rankingin kakkossijalla olevan Axelsenin, joka voitti ottelun luvuin 21-14, 21-14.
-Semifinaalissa lähdin myös vaan nauttimaan koko matsista. Mieleen jäi, kun matsin jälkeen Tanskan valmentaja tuli onnittelemaan mitalista ja sanoi, että absurdein asia matsissa oli, kun pelaajat esiteltiin, ja meidän rankingit oli vierekkäin: Axelsen 2 ja minä 80. Hänen mielestään tasoni ei ollut ranking 80 pelaajan, ja tämä lämmitti mieltä tosi paljon.
Saavuttamalla pronssimitalin EM-kisoissa Kalle kirjoitti nimensä historiaan, mutta mitalin lisäksi huippuonnistumiset toivat hänelle myös sen verran rankingpisteitä, että edustuspaikka Tokion olympialaisiin varmistui.
-Fiilikset olympialaisista on odottavaiset, vaikkakin ne eivät tule olemaan ihan samanlaiset kuin yleensä (kiitos korona). Tavoitteena olisi pystyä pelaamaan samanlaista peliä kuin EM-kisoissa, ja sen tason uskon tuovan jonkinlaisia tuloksia. En ole asettanut itselleni mitään tarkkoja tavoitteita. Peli kerrallaan. Tällä hetkellä valmistaudun Tokioon täällä Tanskassa, missä juuri tätä haastatteluakin kirjoitan.
-Pelien ulkopuolelta en tiedä mitä kisoilta odottaisi, kun ei tiedä tasan tarkkaan millaisia järjestelyjä olympiakylässä on, siitä saan infoa lähempänä kisoja. Sen jälkeen katseet suuntautuu tietenkin tulevaan kauteen ja toivon, että kisaaminen muuttuisi vähän normaalimmaksi... Matkustaminen erityisesti, niin ei tarvitsisi suorittaa näitä karanteeneja joka kerta.
Kallen vinkit nuorille pelureille, joilla haaveissa on päästä itsekin olympiakentällä jonain päivänä pelaamaan: -Nuorille ihan vaan neuvona, että ei ole itselleen liian ankaria, kun tulee pettymyksiä vastaan, se ei oikeasti muuta mitään elämässä! Hyvän pelihuumorin kautta se paras tulos saavutetaan!
