SM-kisat on nyt pelattu, ja on aika vetää ne omalta osaltani yhteen.
Lähtökohtani kisoihin oli huono, koska koko alkukausi oli mennyt lievästi sanottuna alakanttiin. Suurin syy tähän löytyy kesätreeneistä. Kun en kesällä pystynyt lievän selän loukkaantumisen takia treenaamaan määrällisesti enkä laadullisesti niin hyvin kuin edellisvuonna, se heijastui alkusyksyn ja koko kauden peleihin lievänä epävarmuutena. Olin syksyllä väsynyt ja ylikunnossa. Silti yritin väkisin puskea kovia treenejä paljon. Onneksi syksyyn osui kolmen viikon tauko, kun vaimoni kanssa suuntasimme Meksikoon häämatkalle. Koko syksyn pelissäni olleet umpisolmut aukesivat ja ylikuntoisuus hävisi.
SM-kisoissa perjantain pelit käynnistyivät entistä seurakaveria Anton Kaistia vastaan. Tästä pelistä on sanottava, että vaikka voitin sen kahdessa erässä (21-17 ja 21-14), peli oli ajoittain minun osalta aivan luokatonta. Jalat eivät liikkuneet, käsi ei toiminut, keskittyminen oli huonoa. Nämä kaikki olivat asioita, joihin olin ennen SM-kisoja ja kisojen aikana kiinnittänyt erityistä huomiota.
Toisessa pelissä vastaan astui ÖIF:n Henri Aarnio. Ottelu oli aivan yhtä huono kuin ensimmäinen. Mutta, kuten monesti minulla käy jos lyönnit hukassa, siirryin yhteen lyöntiin: sen nimi on SMASH. Sillä ja hirveällä aggressiolla voitin toisen pelin luvuin 21-18 ja 21-14. Olin kutenkin edelleen ihmeissäni siitä, miten pystyin pelaamaan SM-kisoissa kaksi peliä putkeen aivan luokattomasti.
Lauantaina puolivälieriin vastaan asteli Rovaniemen oma poika Santtu Hyvärinen (nykyään HBC:ta edustava). Pelin alku oli täysin sama kuin aikaisemmin, luottoa ei löytynyt omaan peliin kirveelläkään. Toisen erän puolivälissä minulla oli hyvä vaihe ja onnistuin monessa pallorallissa. Lyöntien tarkkuus parani ja ajattelin, että NYT se kadoksissa ollut pelini löytyi. Homma hoitui kotiin.
Välierään asteli vastaan ESB:n Eetu Heino. Pelin piti olla uomissa, mutta 11-1 tappioasema ennen ensimmäistä taukoa kertoi aivan muuta. Peli ei vain kulkenut ja sain pataan ekassa erässä 21-11. Toinen erä alkoi paremmin, ja se oli kauttaaltaan tasainen. Mutta kun ”sulkapallojumalatkaan” ei olleet minulle suosiollisia (muun muassa kaksi verkkorushia painuivat suoraan Eetun mailaan), hävisin toisenkin erän 21-19. Eetu pelasi hyvin ja minä jatkoin surkeita pelejäni. En voi millään tavalla olla tyytyväinen SM-kisoihin.
Positiivisena näen sen, että ylsin välieriin tasooni nähden huonoimmilla esityksillä pitkiin aikoihin. Arvonta tarjosi myös minulle tarjottimella SM-finaalipaikka, joka tietyllä tavalla lisäsi paineita. Mutta se, että mikään kisa ennen SM-kisoja ei ollut mennyt hyvin, ei voinut olla vaikuttamatta siihen, että usko omaan peliin ja tekemiseen oli koetuksella.
Semmoiset kisat tällä kertaa. Nyt on vain laitettava uutta matoa koukkuun ja kohti kevään EBU-kisoja. Peli on tuntunut koko ajan paremmalta ja toivotaan että se lähtisi kulkemaan keväällä silleen, että riittääJ!
Markus