Morjensta seuralaiset!
Ulkomaan kisaruljanssi pyörähti sitten käyntiin 16–19.10 Slovakian avoimilla.
Starttasimme keskiviikkoaamuna klo 9.30 Helsinki-Vantaan lentokentältä suunnaten Budapestiin. Sieltä pääsimme tutustumaan kunnolla varsin mielenkiintoiseen itäeurooppalaiseen matkustuskulttuuriin, kun istuimme junassa kuusi tuntia. Junamatkan aikana oli neljä vaihtoa, eikä yhdelläkään asemalla puhuttu englantia juuri nimeksikään. Lisäksi aikataulunäyttöjen puuttuminen teki matkustamisesta lievästi sanoen stressaavaa. Lopulta pääsimme kuitenkin perille Slovakian Prešoviin ja ehdimme vielä pallottelemaankin kisahalliin. Puitteet pärjäämiselle oli luotu.
Torstaina karsinnan avauspelissä minulla oli vastassa Italian Pierluigi Musiari, joka taipui aika helposti suoraan kahdessa erässä. Samoinkroatialainen toisen kierroksen vastustaja Zvonimir Hoelbling. Kolmannessa karsintapelissä minulla oli vastassa karsintojen kolmoissijoitettu, Valko-Venäjän Aliaksey Konakh, joka pelasi vanhan liiton paistariotteella ja oli enemmän tupla- ja mixtipelaaja kuin kaksinpelaaja. Myös Konakhin liikkuminen oli aika verkkaista, joten karsinnan viimeisestä pelistäkään ei muodostunut suurta trilleriä.
Pääkisassa ensimmäisellä kierroksella tuli vastaan nuorehko itävaltalainen tuplapelaaja, jonka käsi toimi ihan kivasti, mutta jalat ei niinkään. Voitin hänet helposti kahdessa erässä ilman suurempia ongelmia.
Toisessa pääkisan pelissä allekirjoittanut joutui sitten todelliseen testiin, kun vastaan asteli maailman listalla sijalla 49 majaileva Irlannin Scott Evans. Luulen, että kisojen ykkössijoitetulla oli pikkuisen ylimielinen asenne minua kohtaan, koska pelin alku oli täysin halussani. Myös omat jalat toimivat parhaiten koko kisassa ja tästä johtuen pelasinkin omaa peliä puhtaimmillani: hyökkäsin paljon ja pyrin olemaan kaikissa palloissa mahdollisimman ajoissa. Lopulta tiukkojen vaiheitten jälkeen voitin ottelun 22–20, 21–19. Tämä oli minun sulkapallouran tähänastisista voitoista paras ja tuuletukset olivatkin pelin jälkeen sen mukaisetJ
Lauantaiaamun puolivälierässä minulla oli vastassa tsekkiläinen Jakub Bitman, joka näytti siltä kuin olisi jo luovuttanut pelin, ennen kuin se ehti edes alkaa. Voitin hänet 21–12 ja 21–18 aivan peruspelillä, koska hän tosiaan oli niin väsynyt ja haluton, ettei siihen tarvittu muuta.
Välierässä minulla oli vastassa Ukrainan Vitaly Atrasenkov, jota vastaan ensimmäinen erä sujui loistavasti aina 17–12 johtotilanteeseen asti, sitten passivoiduin ja annoin kaikki aloitteet hänelle. Ehkä kuusi aikaisempaa peliä painoivat jaloissa jo jonkin verran. Silti ensimmäisen erän tappio noinkin selvästä johtoasemasta söi miestä todella pahasti ja toinen erä meni helposti Ukrainan pojalle, ja koko ottelu 21–19, 21–7.
Kokonaisuutena Slovakian kisa oli kuitenkin oiva aloitus kaudelle, josta on hyvä jatkaa Unkarin avoimiin. Kisa toi roppakaupalla itseluottamusta ja lisämotivaatiota sekä luottoa siihen, että oma treenaaminen on ollut oikeanlaista ja tuloksellista. Ei muuta kuin tsemppiä kaikille syksyn treeneihin ja peleihinJ!
Markus
ps. Pari viikkoa Slovakian reissun jälkeen palasin kisailemaan Unkarin avoimiin. Pääsin karsinnoista pääkisaan, mutta siellä ensimmäisessä pelissä tuli vastaan ykkössijoitettu kaveri. Väänsimme kolme erää – mutta kärsin valitettavasti tappion.