4/99 RUNSASRUUSUINEN ÄITIENPÄIVÄTAPAHTUMA
Tapion Sulan lokakuun ranking-kisoissa esiteltiin uusi laji, sulkajalkapallo. Vai onko se sittenkään niin uusi laji?
Sulkajalkapallo on uusi laji Suomessa, mutta Aasiassa sitä on harrastettu jo yli 1000 vuotta eli se ei ole mikään tämän päivän uusi hype-laji. Laji on lähtöisin Kiinasta ja sen uskotaan kehittyneen pelistä nimeltä Tsu Chu.
Peliä pelataan Kiinassa ja Vietnamissa todella paljon. Se ei vaadi mitään erityisiä puitteita, vaan sitä näkee pelattavan puistoissa, pihoilla ja kadunkulmissa. Pelaajat ovat kaiken ikäisiä jopa vanhat mummot potkivat sulkapalloa puistoissa aikaisin aamulla.
Sulkaa siis potkitaan, mutta se poikkeaa Tapion Sulan käyttämistä sulkapalloista. Yksinkertaisimillaan kumiseen kantaan on kiinnitetty pari sulkaa. Tälläinen peruspallo maksaa esim. Vietnamissa noin markan. Peruspallon lisäksi on olemassa kilpailuissa käytettävä pelipallo ja temppupallo. Pelipallossa kumiseen kantaan on kiinnitetty neljä sulkaa ja se on 13-15 cm korkea ja painaa 13-15 g. Temppupallossa kanta on tavallisesti metallia ja siihen on kiinnitetty värjättyjä höyheniä.
Sulkajalkapalloa voi pelata haluamallaan tavalla, yksin, parin kanssa, ryhmänä tai joukkueena. Peliä on kahta tyyppiä, taito- ja verkkopeli.
Taitopelissä pallolla tempuillaan yksin, parin kanssa tai ryhmässä ja yritetään tehdä mitä hienoimpia temppuja. Taitopeli on sulkajalkapallon alkuperäinen muoto.
Verkkopeliä pelataan kuin lentopalloa kuitenkin pelaaja saa koskettaa palloa kaksi kertaa peräkkäin. Kaksinpelissä pallo on pelattava kahdella ja joukkuepelissä neljällä kosketuksella verkon yli vastustajan puolelle. Kaksinpeli pelataan 11 ja joukkuepeli 15 pisteeseen. Voittoon tarvitaan kaksi voitettua erää.
Lajin periaate on siis hyvin yksinkertainen, pitää pallo ilmassa mahdollisimman pitkään. Tässä käytetään koko vartaloa eli jalkoja, rintakehää ja päätä, mutta ei käsiä. Huippupelaajien pelatessa sulkajalkapallo alkaa muistuttaa jopa akrobatiaa, sillä he käyttävät näyttäviä saksi- ja verkkopotkuja hyökätessään verkolla.
Lajin mahtimaat ovat odotetusti Kiina ja Vietnam, jotka voittivat lajin ensimmäisissä MM-kisoissa Unkarissa kaikki mitalit. Euroopassa lajia harrastetaan Suomen lisäksi Hollannissa, Romaniassa, Saksassa ja Unkarissa. Suomessa lajin harrastus on keskittynyt pääkaupunkiseudulle. Tällä hetkellä seuroja on vain yksi: Helsingin sulkajalkapalloilijat [http://aniitti.akumiitti.fi/inn/].
Sulkajalkapallossa tarvitaan samoja ominaisuuksia, joita tarvitaan sulkapallossakin eli nopeita reaktioita, refleksejä ja tietysti hyvää koordinaatiota. Lisäksi se kehittää notkeutta, joten se on hyvää vaihtelua esim. sulkapalloilijan kesäharjoitteluun, sillä voihan sitä pelata ulkona.
- Veli-Matti Heikkinen
Ensimmäinen uuteen Sulkapallon perusteet I -materiaaliin perustuva kurssi pidettiin Esport Centerissä 7.-8.4.2000. Kouluttajina toimivat Ulla Toivonen ja Sylvi Jormanainen. Meitä BMK-84:stä, Nastola Mintonista, Olarin Tarmosta, Tapion Sulasta ja VipSusta saapuneita osallistujia oli yhteensä 14. Kymmentuntiseen kurssiin sisältyi ohjaamisharjoittelua, teoriaa ja keskustelua sekä eri-ikäisten lapsiryhmien toiminnan seuraamista. Jokainen kurssilainen sai lisäksi tuhdin materiaalipaketin, jossa on sekä teoriapuolen lisälukemista että käytännön vinkkejä.
Perjantai-iltana seurasimme ensin Sylvin ohjaamaa aikuinen-lapsi-ryhmää, minkä jälkeen keskustelimme yhdessä tekemistämme huomioista. Lisäksi Ulla luennoi meille hieman teoriaa ihmiskäsityksestä ja lapsen kehitysvaiheista. Opimme, että fyysisten sulkapalloteknisten taitojen lisäksi harjoituksissa pitäisi kehittää myös lasten tiedollisia, sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja, jotka kaikki kuuluvat kokonaisvaltaiseen kehittymiseen.
Lauantaina mietimme ensin luokassa harjoitusten suunnittelua, toteutusta ja seurantaa. Sitten siirryimme seuraamaan kahta Sylvin lapsiryhmää, joista ensimmäinen koostui 6-8-vuotiaista ja toinen 8-10-vuotiaista. Parin vuoden ikäeron huomasi selvästi lasten erilaisena "villiysasteena". Nuoremmat olivat selvästi kuuliaisen tottelevaisia, mutta heille vielä oman kehon hallinta tuotti vaikeuksia. Vanhemmat lapset olivatkin sitten melkoisia rasavillejä, mutta heillä liikkuminen alkoi olla jo hallitumpaa. Suurin ongelma taisi olla se, että tuonikäiset tytöt ja pojat eivät millään olisi halunneet tarttua toisiaan käsistä kiinni ketjujuoksussa. Harjoituksissa käytettiin paljon erilaisia apuvälineitä, kuten vanteita, muovikoreja ja kanistereita.
Lounaan jälkeen jakaannuimme pienempiin ryhmiin ja suunnittelimme harjoitustunteja eri-ikäisille lapsiryhmille. Sen jälkeen siirryimme kentille toteuttamaan suunnitelmia käytännössä. Lapsia tosin esittivät aina vuorollaan muut kurssilaiset, jotka ottivatkin roolistaan kaiken irti keksien kaikenlaisia jekkuja ohjaajien kiusaksi. Kunkin harjoitusosuuden jälkeen keskustelimme siitä, miten tunnille asetetut tavoitteet toteutuivat ja mitä hankaluuksia suunnitelmien toteuttamisessa ilmeni.
Seuraavassa muutamia kommentteja kurssilla mukana olleilta:
"Kurssi oli mielenkiintoinen ja parani vain toisena päivänä, kun saimme itse suunnitella ohjelmia. Toivon ja tiedän, että kurssi antoi lisää itseluottamusta uusien junioreiden vetämiseen ja jatkokoulutukseeni. "
"Kurssi oli hyvin suunniteltu ja antoisa. Siinä pääsi käytännössä soveltamaan käsityksiään valmennuksesta ja sai seurata aitoja valmennustilanteita. Teoriaosa tunnilla oli suppea, mutta siitä voi jatkaa itseopiskeluna. Kurssista on hyötyä ihan konkreettisesti, nyt on haju siitä miten tunti pitää valmistella."
"Oli hyvä että keskityttiin psyykkiseen puoleen, eikä niinkään tekniikkaan niin kuin C-tason valmentajakoulutuksessa. Rento meininki ja se, että kaikilla tuntui olevan hauskaa, oli myös hyvä juttu. Mallitunien seuraaminen parvelta antoi kuvaa tulevasta."
"Oli hienoa nähdä eri-ikäsiä lapsiryhmiä ja vertailla eroja lasten käyttäytymisessä. Asioita voi ajatella niin monelta kantilta. Ensimmäiseksi mieleen tuleva ajatus ei välttämättä oli aina paras, vaan kannattaa aina miettiä vaihtoehtoratkaisuja."
- Anna Laine
Äitienpäivätapahtumassa lauantaina 8.5.1999 oli runsas joukko harjoitusryhmiemme jäseniä sekä kilpapelaajia ja valmentajia kokoontunut Espoonlahden kauppaoppilaitokseen päättämään epävirallisesti kilpailukautta, vaikka mm. Mikko Franssilalla kilpailut jatkuivat vielä MM-kilpailuissa.
Paikalla olleiden äitien kukittamisen lisäksi tilaisuudessa palkittiin kustakin kuntopelaajaryhmästä pelaajien itsevalitsemina seuraavat pelaajat: Timo Honkanen, Hannu Brandt, Heini Lehtonen, Lauri Räty, Jessica Foich, Tommi Lindholm, Timo Pohjanpalo, Mikael Penttilä, Anna-Maija Huhtikangas, Joni Rapanen, Santtu Saari, Katri Pohjanpalo, Kati Papp ja Juho Hassi.
Kuntopelaajaryhmien valmentajille annettiin kiitoksena seuran valmentajapaita. Ranking-toimikunta valitsi palkittavakseen Tony Niemen. Kilpapelaajien valmentajia muistettiin kiitospuheessa, jossa todettiin, että kilpapelaajiemme valmentaminen on niin palkitsevaa, ettei heille seura muuta tarvitse antaa.
Kilpapelaajamme palkittiin SM-, Nuorten SM- ja juniorien ikäluokkakilpailumenestyksen perusteella sulkapallokilpailuihin tai -varusteisiin suunnatuin stipendein seuraavasti:
| Mikko Franssila | 1500 | SM SN kulta, SM MN hopea |
| Leena Löytömäki | 500 | SM SN hopea |
| Elina Väisänen | 1500 | Jun.SM kulta: NK, NN, SN |
| Tuomas Karhula | 1200 | Jun.SM kulta: SN,MN-, MK-,MN-17 kulta |
| Maria Väisänen | 1350 | Jun.SM hopea: NK,NN, NK-,SN-15 kulta, NN-17 kulta |
| Viivi Brandt | 550 | Jun.SM hopea: NN, NK-17 hopea, NN-17 kulta |
| Kari-Pekka Järvinen | 600 | MK-, SN-15 kulta, MN-15 hopea |
| Tuomas Palmqvist | 375 | MN-15 kulta, MK-, SN-15 pronssi |
| Tiina Lehtonen | 200 | NN-, SN-15 hopea |
| Tuomas Karhula | 150 | MK-13 hopea |
| Laura Karhula | 200 | NN-13 pronssi |
Näiden lisäksi kiitokset osoitettiin Ranking-järjestelyistä Paavo Voltille ja valmennusryhmien järjestelyistä Sylvi Jormanaiselle.