6/00 KATUSULKISTA JA VEDONLYÖNTIÄ VIETNAMISSA
5/00 HEINÄKUISTA KISAILUA ITÄMERELLÄ
2/00 SULKISTA JA HAUSKANPITOA HIIHTOLOMALLA
1/00 MAHTIMAAN KATSASTUS SULKAPALLOILIJAN SILMIN
5/99 SEITSEMÄS KERTA TODEN SANOO
Vietnamissa satunnainen sulkapalloilija huomasi, että sulkapallo on kaikkea muuta kuin viimeistä huutoa olevilla varusteilla pröystäilyä ja mukana on muunkin kuin sulan lyöntiä.
Hotellin naapurissa oleva kukko oli päättänyt herättää satunnaisen sulkapalloilijan ns. kukon laulun aikaan eli puoli viisi aamulla. Tyytyväisenä hän kuitenkin käänsi kylkeään ja jatkoi untaan, sillä edellisen päivän 12-tuntinen bussimatka Hanoista lähelle Kiinan rajaa Bac Haan oli ollut varsin raskas. Bussi oli vanha ja aivan täysi. Ihmisten lisäksi siellä oli porsaita, kanoja, ankkoja jne. Tuntui, että Nooan arkista puuttui enää käärmeet kyydistä. No, jos naapurin kukko ei saanut matkaajaamme hereille, niin Bac Han kaupunki teki sen. Kello viisi aamulla puhelinpylväisiin asennetuista kaiuttimista alkoi soida paikallisen Esko Riihelän juontama aamu-show nupit kaakossa.
Hotellin naapurissa olevan koulun pihalla on jo täysi hyörinä päällä. Aamuvoimistelua ja - sulkapalloa. Uteliaana satunnainen sulkapalloilija kävelee koulun pihaan ja sirkus on valmis. Satapäinen lapsilauma alkaa huutaa "hello hello", ja piirittää hänet. Apua! Mutta opettajat saavat tilanteen rauhoittumaan ja matkaajallemme annetaan maila käteen ja ohjataan kentälle. Pelaaminen ei kuitenkaan houkuttele, sillä kenttä on öisen sateen jälkeen pehmeähkö. Ei ihme, että paikalliset pelaavat paljain jaloin, sillä jalka uppoaa kenttään lähes nilkkaa myöten! Kohteliaasti kieltäytyen satunnainen sulkapalloilija poistuu paikalta saaden peräänsä korvia huumaavan hello-huutomyrskyn.
Naapurikentällä olevat opiskelijat onnistuvat houkuttelemaan satunnaisen sulkapalloilijan pelaamaan kaksinpeliä. Sulka on selvästi painavampi kuin normaalisti ja puista pudonneet lehdet tekevät kentästä liukkaan. Ottelu alkaa ns. molemminpuolisen ystävyyden ja yhteisymmärryksen hengessä, mutta vietnamilaisen opiskelijan hävitessä ensimmäisen erän 15-8 ei ystävyydestä ole enää kuin muisto. Vaikka on vasta aamu, lämmintä on ainakin 25 astetta ja kosteus on heti aamusta korkea. Kovan puuskuttamisen ja liukastelun tuloksena toinenkin erä menee Eurooppaan, vaikka pienellä treenauksella vastustajasta kehittyisi todella hyvä pelaaja ja silloin satunnaista sulkapalloilijaa vietäisiin kuin rukkasta.
Hanoita kierrellessään satunnainen sulkapalloilija löytää urheiluliikkeen, joka on erikoistunut pelkästään sulkapalloon. Liike ei ole mikään suuren suuri, mutta valikoima on sitäkin kattavampi. Tarjolla on kaikki tunnetut ja tuntemattomat merkit, vaikkakin Yonex on parhaiten edustettuna. Hinnat ovat edulliset: putki Yonexin sulkia 50.000 dongia (= 25 mk) ja Yonexin tossut 350.000 dongia (= 150 mk).
Nha Trang on yksi Vietnamin parhaista rantalomakohteista. Upeat hiekkarannat ja halvat hotellit, vain turistit puuttuvat. Joten ei ihme, että satunnainen sulkapalloilija yllättää paikallisen kukon ja hotellin henkilökunnan lähtemällä jo viiden aikaan aamulla liikkeelle. Aamiaiseksi banaanipannukakkuja suklaakastikkeen kera ja sitten nauttimaan hiekkarannasta ja uimisesta heti aamutuimaan. Mutta rannalla onkin täysi meno päällä. Paikalliset ovat viritelleet palmujen väliin sulkapalloverkot, rajat on piirretty hiekkaan ja pelit ovat käynnissä. Paikalle saapuu myös tanskalainen, joka kertoo käyvänsä joka aamu pelaamassa rantasulkista. Hän ja satunnainen sulkapalloilija päättävät harrastaa pohjoismaista yhteistyötä ja haastavat paikalliset nelinpeliin. Rantasulkis on todella hauskaa, kun taifuunitkaan eivät haittaa sulkaan osumista. Valitettavasti yhteistyö ei oikein suju ja paikalliset vievät homman kotiin, vaikkakin niukasti 17-14, 17-15. Koska paikalla ei ole suihkua, ottelun jälkeen pulahdus meressä paikkaa puutteen. Voisiko aamu paremmin käynnistyä?
Muutaman päivän päästä Vietnam Airlinesin kone jo nouseekin Ho Chi Minh Cityn lentokentältä kohti Uutta-Seelantia ja satunnaisen sulkapalloijan on aika päättää tarinansa Aasiasta.
- Veli-Matti Heikkinen
Satunnainen sulkapalloilija ajautui maailmaa kiertäessään Hong Kongiin ja huomasi joutuneensa kiinalaiseen sulkapallokouluun.
Tsim Sha Tsui aivan Hong Kongin keskustassa marraskuisena tiistaiaamuna: satunnainen sulkapalloilija herää huoneessaan, jonne ei 120 cm leveän sängyn lisäksi juuri muuta mahdu. Mutta onhan sentään ikkuna, josta veloitettiin seitsemän markkaa ekstraa. No huone maksoi 100 markkaa silti vain. Edullisinta, mitä kaupungista löytyy.
"Tänään on sulkapallopäivä". Sulkapalloa pitää päästä pelaamaan, maksaa mitä maksaa. Mutta ensin täytyy saada aamiaista. Ei enää nuudeleita tai riisiä chilikastikkeen ja styroksilta maistuvien höyrytettyjen sämpylöiden kera, vaan kunnon aamiainen, sillä raskaat huvit vaativat kunnon tankkauksen. Aamiaista syödessään satunnainen sulkapalloilija tutkii matkaoppastaan, missä voisi pelata sulkapalloa. Oppaasta löytyykin osoite, joten ei kuin reppu selkään ja kohti lauttaa, jolla pääsee Victoria Harbourin yli Hong Kongin saarelle.
Osoitteesta löytyykin Hong Kong Badminton Association. Henkilökunta on aika hölmistyneen näköistä, kun satunnainen sulkapalloilija kävelee sisään ja ilmoittaa haluavansa pelata sulkapalloa Hong Kongissa ja vielä hölmistyneemmän näköisiä he ovat, kun kuulevat hänen olevan Suomesta. Mutta kyllä Suomesta sentään joulupukin lisäksi tiedetään Pontus Jäntti ja Jyri Aalto. Puolen tunnin rupattelun jälkeen henkilökunta antaa osoitteen, mistä pitäisi löytyä South China Athletic Association.
Satunnainen sulkapalloilija on lentää pepulleen, kun saapuu South China Athletic Associationin hallille tai oikeastaan stadionille. Seuralla on todellakin oma urheilustadion, urheiluhalli, uimahalli jne. No, ei muuta kuin sisään ja kyselemään mahdollisuutta pelata sulkapalloa. Pian selviääkin, että pitää olla seuran jäsen voidakseen pelata. Mutta se ei haittaa tahtia eli liitytään jäseneksi. Parin kuukauden jäsenyys maksaa 25 markkaa ja käteen isketään oikein kuvalla varustettu jäsenkortti.
Henkilökunta ohjaa sulkapallohalliin, jossa on täysi vauhti päällä, vaikka hallissa on todella lämmin: ainakin 25 astetta. Seuran yhdeksästä valmentajasta on neljä paikalla ja hallin kahdeksasta kentästä on viisi käytössä. Kahdella kentällä harjoittelevat noin 10 vuotiaat pojat valmentajan johdolla. Harjoitteet ovat samoja, mitä Tapion Sulankin juniorit tekevät. Mutta suurin ero on tiukka kuri ja valmentajan vaatima hiljaisuus. Kolmella muulla kentällä on valmentajien ohjauksessa kuntopelaajia.
Henkilökunta esittelee valmentaja Fu Hang Pingin. Tunnin valmennus maksaa 250 markkaa, mutta vastineeksi luvataan todella huippuvalmennusta. Valmentaja Ping kertoo aloittaneensa sulkapallon seitsenvuotiaana Indonesiassa ja muuttaneensa Hong Kongiin 15-vuotiaana. Meriittilistakin oli varsin vakuuttava eli 1978 Asia Gamesissa kaksipelissä kolmas, Indonesian avoimien voitto jne. Joten ei muuta kuin rahat tiskiin ja sovitaan ajankohdaksi kello 13:00.
Kymmentä vaille yksi satunnainen sulkapalloilija saapuu halliin kahden litran vesipullon ja tossujen kera. Valmentaja Ping lainaa mailan ja käskee lyömään pitkää clearia. Muutaman lyönnin jälkeen hän kysyy, onko satunnainen sulkapalloilija pelannut aikaisemmin. Myöntävän vastauksen saatuaan hän ilmoittaa, että voimmekin suorittaa seuran 15 vuotiaitten tämän viikon harjoitusohjelman. Eli ohjelmassa on mm. 1-puolinen drop-mylly kämmen- ja rystynurkasta, 1-puolinen smash-mylly, verkkopeliä ja lopuksi yksi erä viitentoista. Ei taida kaksi litraa vettä riittää.
Drop-myllyssä valmentaja Ping huomauttaa, että satunnainen sulkapalloilija tulee maila aivan liian korkealla verkolle ja näyttää, kuinka maila tuodaan verkolle ja käytetään verkkonauhaa hyväksi. Maila oli verkkonauhan takana piilossa ja ei tietoakaan, millainen lyönti on tulossa. Vaikuttavaa.
Puolen tunnin harjoittelun jälkeen alkaa tuntua, että aamun tukeva aamiainen on pyrkimässä ns. pihalle ja aivoissa on happikato, joten valmentaja Ping myöntyy viiden minuutin taukoon.
Lopuksi pelattavassa yhden erän ottelussa valmentaja Ping näyttää kaikki kikat ja temput, kun vielä vihainen smash osuu satunnaista sulkapalloilijaa otsaan on tuloksena 15-0 noin viidessä minuutissa. Kello lyö kaksi ja seuraavat valmennettavat saapuvat paikalle, joten on aika sanan varsinaisessa merkityksessä valua takaisin hotellille.
Tsim Sha Tsui marraskuisena keskiviikkoaamuna: hyytynyt sulkapalloilija herää huoneessaan huomaten, että jalat ovat kuin tönkkösuolatut muikut. Mutta tänään on aika heittää reppu selkään ja matkata kohti uusia seikkaluja. Niistä ensi kerralla lisää.
- Veli-Matti Heikkinen
15-20 heinäkuuta kamppailtiin perinteisesti hyvähenkisten Gotlannin kesäkisojen kuninkuudesta. Tietämättömille tiedoksi: Gotlanti on Ruotsille kuuluva saari, jonka voi löytää kartasta Itämeren kohdalta. Tapion Sulan pelaajat ovat jo monen vuoden ajan passittaneet ruotsalaisia katsomoon ja tänäkin vuonna kilpailujen kaikkien aikojen menestynein seura näytti miten lahden takana sulkaa hakataan.
Kneippbyn leirintäalueelle tiensä olivat selvittäneet yhteensä yhdeksän seuramme pelaajaa. Perheitä oli saapunut muistakin maamme seuroista ja suomalaisten yhteishenki tuntui viime vuoden tapaan olevan jo alusta alkaen korkealla.
Kun kilpailu pääsi käyntiin, näkyi niin sanottu "kesäterä" joidenkin pelissä, mutta pikkuhiljaa kaikki löysivät oikean vireen ja tutut huippulyönnit alkoivat näkyä jokaisen suorituksista. Koska kisoissa ei ole luokkarajoituksia, joutuivat pelaajat ensimmäisinä päivinä raatamaan toden teolla. Monelle tuli tutuksi tilanne, jossa ensin piti pelata kolme ottelua lähes tauotta ja samantien juosta toiselle hallille jatkamaan. Tapionsulkalaisittain nähtiin hyviä suorituksia heti ensimmäisistä päivistä lähtien. Pelaajat saavuttivat tasaisesti poolivoittoja, joten jatkopelejä oli kaikille tiedossa.
Gotlannin kisoihin liittyy pelien lisäksi myös tuiki tavallista lomailua. Normaalisti säät ovat suosineet telttailevia, mutta tänä vuonna seuraamme liittyi ikävän usein mustia sadepilviä. Pelaajia tämä ei niinkään häirinnyt, sillä he viettivät suurimman osan ajasta halleilla, mutta mukana oleville pienemmille lapsille ei tarjoutunut kovinkaan montaa mahdollisuutta ottaa iloa irti leirintäalueen kesä-ja vesimaista. Toki aurinkokin muutamana päivänä näytti kirkkaita kasvojaan.
Jatkopeleissä pääsivät suomalaiset lopulta omiin elementteihinsä. Mitaleja haravoitiin toden teolla. Tapion Sulan pelaajista loistavasti menestyivät muunmuassa Laura Karhula ja Viivi Brandt, joista kumpainenkin korjasi kolme luokkavoittoa. Muista tapion-sulkalaisista mitaleille ylsivät Tuomas Karhula, Joonas Karhula, Kari-Pekka Järvinen, Petri Lehtonen ja Jussi Palmén.
Kilpailussa jaetaan yksilömitalien lisäksi myös palkinto parhaalle seuralle. Tapion Sulka on tuon kyseisen palkinnon korjannut kotiin jo monena vuonna ja on siis kilpailujen kautta aikain menestynein seura. Tänäkin vuonna lopputulosta odotettiin innolla pohdiskellen onko yhdeksänhenkisestä joukkuestamme todella viimevuotisen voiton uusimiseen. Valitettavasti tänä vuonna kohtalomme oli jäädä toiseksi, ruotsalaisseura Täbyn korjatessa palkinnon neniemme edestä. Kenties ensi vuonna tulee taas aika, jolloin matkaamme liittyy taas enemmän pelaajia nauttimaan kesästä ja hyvistä peleistä, ja palkintokaappimme aikaisempien vuosien pokaalit saavat seuraansa uuden ystävän.
- Jussi Palmén
Tapion Sulka järjesti hiihtolomaviikolla kolmena päivänä noin 10-17-vuotiaille aloitteleville ja hieman kokeneimmillekin pelaajille hauskan sulkapallokurssin Esport Centerissä.
Ideana oli se, että vetäjinä toimivat nuoret kilpapelaajat saivat kukin valmen-nettavikseen noin 2-3 junnua. Käytännössä kaikki harjoittelivat samaa asiaa, mutta omat "apuvalmentajat" takasivat laadukkaan ja kunkin pelaajan omaa tasoa vastaavan yksityis-valmennuksen. Päävastuu kuului kuitenkin kurssin organisaattorille Sylvi Jormanaiselle, joka kiersi kentillä jakamassa neuvojaan ja katsoi, että homma pysyy kasassa.
Ensimmäinen päivä lähti lupaavasti käyntiin. Yhteisen pallottelun jälkeen käytiin läpi sulkapallon alkeet, aina mailaotteesta peruslyönteihin, kuten lob ja clear. Päivän lopulla siirryttiin pikkuhiljaa vaativampiin lyönteihin. Jokaiseen päivään kuului myös hauska leikkiosuus, joka yleensä sijoittui parituntisen loppupuolelle.
Toisena päivänä ilmapiiri sen kuin parani. Kurssilaiset olivat selvästi tutustuneet paremmin toisiinsa, eikä vierastamisia enää nähty. Päivän aiheena olivat muunmuassa perusliikkuminen ja smash-lyönti. Oppimishaluiset juniorit treenasivat hyvällä, iloisella asenteella. Kaikki kaksitoista kurssilaista olivat paikalla, ja niinpä toinen päivä saatettiinkin päätökseen Sylvin ottamalla ryhmäkuvalla.
Kolmas päivä, tunnelma katossa ja aiheena nelinpeli. Harjoittelu aloitettiin perusliikkumisesta ja siitä siirryttiin nelinpelin alkeisharjoituksiin. Päivän aikana ehditiin hioa smashin palautukset kuntoon ja lopussa juniorit saivat pelata vetäjien kanssa. Kurssin viimeinen päivä päättyi iloisiin tunnelmiin, jo perinteeksi muodostuneeseen "kuka pelkää mustaa miestä" -leikkiin.
Mitä mieltä kurssilaiset kaikesta sitten olivat? Kun haastattelen mukana olleita Jyri Lehtistä ja Viivi Palmqvistia, molemmat nimeävät kurssin mukavimmaksi asiaksi juuri viimeisen päivän nelinpeliharjoitteet. Mitä opit kurssilla? "Mä opin alaslyönnin", Jyri vastaa. "Mä taas opin noston", kertoo Viivi. Kysyttäessä vetäjien luonteita, molemmat vastaavat heidän olleen kivoja. Kiitos siitä!
Mukana menossa olivat: Elsa Arva, Aleksi Arva, Hanna-Mari Reiman, Petra Reiman, Johanna Keituri, Aino Mäkisalo, Esko Salminen, Veera Norros, Joel Pöysä, Kasper Lehikoinen, Viivi Palmqvist ja Jyri Lehtinen. Vetäjinä toimivat allekirjoittaneen lisäksi Viivi Brandt, Tiina Tuppurainen, Olli Norros, Tuomas Karhula, Olli Saarela, Maria Väisänen ja Kati Tenhola.
- Jussi Palmén
PS. Tiedoksi innokkaille: Samalla valmentajaporukalla on jo suunnitteilla vastaavanlainen kurssi lähitulevaisuudessa!
Reissuni Kiinaan rakentui kokonaan lomapohjalle, mutta mielenkiinnolla lähdin katselemaan, millä tavalla sulkapallokulttuuri ilmeni lajin mahtimaassa.
Pekingissä TV:stä sulkapalloa tuutin täydeltä
Matkan ensimmäinen etappi johdatteli itseni pääkaupunkiin, Pekingiin. Hotelliin saavuttuani, tietoisena laajasta taivaskanava tarjonnasta syöksyin kaukosäätimen kimppuun. Huhun olin jo kuullut kertovan, että täällä ei sulkapallo TV:stä lopu. Huhut osoittautuivat todeksi, kun urheilukanavalla pyöri parhaillaan täyttä vauhtia Badminton World GP Finals. Tönkkösuomella siis Sulkapallon Maailman Grand Prix Finaalit. Kiinalaisen selostuksen ollessa minulle, harmi kyllä, vierasta, keskityin täysipainoisesti huippujen pelin seuraamiseen. Itse kaupungilla reissatessani yritin katsastaa maila- ja pallotarjontaa. Pekingin ollessa jokseenkin suuri turistikohde ei sulkapallotarvikkeita tahtonut löytyä. Olisi noitakin varmasti löytynyt jos länsimainen turisti olisi osannut niitä miljoonakaupungista hakea ja kiinalaiset tarjonneet auttavaa sanaa muulla, kuin omalla kielellään. Plussana Pekingistä ainakin TV:n laaja sulkapallotarjonta.
Shanghaista Very Good ja Very Cheap -sulkapalloja
Seuraavaksi selvitin tieni toiseen miljoonakaupunkiin, Shanghaihin. Kaupungista en tiennyt juurikaan muuta kuin sen 13 miljoonan suuruisen väkiluvun. Toki tiesin myös, että se on loistavan ex-valmentajamme Mr. Jiangin kotikaupunki.
Lieneekö Herra Jiangin ansiota, vai mistä johtui, että sulkapallotarvikkeisiin törmäämistä ei Shanghaissa voinut välttää. Jokaisessa hieman suuremassa kaupassa, joka myi muutakin kuin kenkiä, löytyi jonkin näköisiä palloja ja mailoja. Pieni miinus tähän oli myyjien välitön päälle ryntäys tutuin iskulausein: "This very good! Very cheap!"
Sinänsä hyvä ele, mutta todella "hyvät" ja "halvat" pallot eivät näyttäneet sulkapalloilijan silmälle houkuttelevilta.
Tavoitteenani oli tuoda kymmenkunta pallotuubia Suomeen naurettavalla hinnalla. Olisihan tuo onnistunut, mutta tuttuja "huippupalloja" ei tahtonut löytyä mistään. Lieneekö Kiinassakin sama kulttuuri kuin Suomessa, jolloin tavallisista urheiluliikkeistä ei saisi kunnon sulkia.
Shanghaihin oli kuitenkin tyytyväisempi kuin Pekingiin. Sielläkin saattoi TV:stä jatkaa huippusulkapallon seuraamista.
Reissulta kotiutuessani jäi hyvän mielen lisäksi käteen tuubillinen kiinalaisia palloja, jotka kuitenkin osoittautuivat kotona niin sanotuksi ohjuksiksi. Lieneekö sillä väliä, kun jälkipolville jää joka tapauksessa monenmoista kerrottavaa sulkapallon mahtimaasta...
- Jussi Palmén
XIV Gotlandsspelen, Visby 17.-21.7.1999
Esport Centerin palkintokaappi kaipaa pikaisesti laajennusta, sillä taas saatiin aurinkoisesta Gotlannista kotiintuomisiksi lukuisten henkilökohtaisten palkintojen lisäksi koko joukkueelle komea pokaali! Tapion Sulka sai parhaan joukkueen palkinnon jo seitsemättä kertaa tällä vuosikymmenellä. Vuonna 1997 pokaali meni tiukalle vastustajallemme, Täbyn joukkueelle, mutta muuten olemme hallinneet Gotlannin kesäkisojen mestarijoukkueena vuodesta 1992 lähtien.
Tänäkin vuonna aurinkoiselle Gotlannin saarelle ruusujen täyttämään Visbyn kaupunkiin kerääntyi runsaasti sulkapallonpelaajia eri puolilta Ruotsia. Suomi-Ruotsi-maaotteluhenkeä toivat 17-henkisen tapionsulkalaisjoukkueen lisäksi myös muutamat ÖIFin, Ilsun, Driven, Lahden, Tammisaaren, Kera-van ja Paraisten pelaajat.
Luokkia oli valiosta kuntopelaajiin sekä lisäksi juniori- ja seniori-ikäluokat, joten varmasti jokaiselle halukkaalle löytyi sopiva pelitaso. Monet pelasivatkin useissa luokissa, joten ohjelmaa riitti, vaikka kisat kestivätkin lähes viikon.
Kesäisissä kisoissa on mukavan leppoisa meininki, sillä eihän kukaan kesällä jaksa otsaa kovasti rypistää! Kaik-ki ilmoittautuneet ovat yleensä innokkaina paikalla ja wo:t ovat erittäin harvinaisia. Kisojen ohjelmaan kuuluu myös perinteinen grilli-ilta meren rannalla makkaranpaiston ja ruotsalaisten leirinuotiolaulujen merkeissä. Palkintojenjakotilaisuudessa lausuimmekin suuret kiitokset kisojen järjestäjälle, Gotlannin sulkapalloliitolle.
Monet lähtivät reissuun koko perheen voimin lomailutunnelmissa. Mikäs sen mukavampaa lomanviettoa, kuin pelata muutama kova sulkismatsi leppoisan telttailun tai mökkeilyn ohessa. Visbystä ja muualta Gotlannista löytyy myös paljon näkemistä ja tekemistä välipäiviksi kaikenikäisille. Upeita hiekkarantoja, keskiaikaisen kaupungin romanttista idylliä, kävelykatujen ihmisvilinää tai jännittäviä tippukiviluolia ei todellakaan tarvitse mennä etsimään Gotlantia kauempaa.
Ensi vuonna mennään ja voitetaan taas, perinteet velvoittavat!