7/00 MARKUS ROUVINEN HAKEE MENESTYSTÄ
7/00 MARIA VÄISÄNEN: EUROOPAN KÄRKIPELAAJIAMME
6/00 PEKKA SARASJÄRVI - SEURAMME UUSI HUIPPUVALMENTAJA
6/00 PIA PAJUNEN HUITOO KESÄLLÄ HIRVIKÄRPÄSIÄ JA TALVELLA...
2/00 SYLVI - TAPION SULAN HENGETÄR - KULTAINEN SULKAPALLOILIJA
2/00 KRISTIINA - SE TOINEN KULTA
1/00 TS:N KUNTORYHMISTÄ MATKALLE KOHTI SUOMEN VALIOTA
8/99 NINA SARNESTO - AINA VALMIS JOUKKUEIDEN SUOMENMESTARUUTEEN
6/99 MOPPI - EDUSTAJAMME VUOLEMASSA SAKSAN MARKKOJA
4/99 "KOSKA SIINÄ SAA HÄMÄTÄ JA JEKUTTAA", SANOO KASPER
4/99 ROBIN ELÄMÄNSÄ FINAALISSA
Markus Rouvinen kiertää kaudella 2000-2001 ahkerasti niin kotimaan kuin Euroopankin kentillä. Jo takana olevien neljän kisan lisäksi tälle kaudelle mahtuu vielä neljästä viiteen kisaa. Kotimaassa hankittujen kovien voittojen jatkoksi sijoituksia tavoitellaan ulkomailtakin.
EBU:n (European Badminton Union) kisat ovat keskitason kisoja, joissa osanottajakaarti koostuu pääasiassa kovista ja erittäin kovista eurooppalaisista pelaajista. Näissä kisoissa Markuksen tavoitteena on vakiinnuttaa suoritustaso, jolla saavutetaan puolivälieräpaikka kisassa kuin kisassa ja kovempiakin sijoituksia kaiken mennessä nappiin.
Kevätkausi alkaa kotimaan kisoilla, joista tietenkin tärkeimpänä ja mielenkiintoisimpana SM-kisat helmikuun alussa. Kansainvälinen kisaruljanssi lähtee käyntiin maailman GP-sarjaan kuuluvalla Swedish Openilla ja jatkuu kahdella tai kolmella EBU-kisalla.
Onnea ja kovaa henkeä Markuksen mukaan maailmalle!
Maken kilpailukalenteri näyttää kiireiseltä:
| 4.-5.11.2000 | HBC, Helsinki Open |
| 9.-12.11.2000 | EBU Norja |
| 17.-19.11.2000 | Joukkue SM |
| 1.-3.12.2000 | NaMi, Nastola Eliitti 4 |
| 7.-10.12.2000 | EBU Irlanti |
| 6.-7.1.2001 | TS, Espoo Eliitti 5 |
| 20.-21.1.2001 | ParBa, Parainen Eliitti 6 |
| 2.-4.2.2001 | SSuL SM-kisat |
| 17.-18.2.2001 | ÖIF, Vantaa Eliitti 7 |
| 1.-4.3.2001 | Swedish Open |
| 29.3.-1.4.2001 | EBU Hollanti |
| 26.-29.4.2001 | EBU Itävalta |
Huippusulkapallosta puhuttaessa eksyy keskustelu lähes poikkeuksetta Tanskaan ja sen laajaan pelaajakaartiin. Joka vuosi on kuitenkin kaikkien Euroopan valtioiden junioripelaajilla mahdollisuus näyttää, että muuallakin osataan. Kööpenhaminan Danish Junior Cup vetää mukaansa kaikki Euroopan parhaat pelaajat.
Kilpailun suomalaismenestyjistä on yksi ylitse muiden. Koko maamme suurimpiin tulevaisuuden lupauksiin lukeutuva Tapion Sulan 16-vuotias Maria Väisänen on jo kolmena vuotena peräkkäin näyttänyt olevansa osa Euroopan terävintä kärkeä omassa junioriluokassaan. Toissa vuonna Maria ylsi alle 15-vuotiaiden tyttöjen hopealle, viime vuonna hän oli alle 17-vuotiaiden semifinalisti ja tänä vuonna saman luokan finaalin kakkonen. Voidaan siis melkein sanoa, että junioritasolla Maria on kuulunut jatkuvasti Euroopan neljän parhaan pelaajan joukkoon.
Mitä itse tuumi tästä Maria Väisänen?
"En ajattele menestystä itse kovin usein, mutta tietysti se tuntuu hyvältä, koska olen tehnyt töitä sen eteen niin paljon"
Motivoiko pelaaminen ja harjoitteleminen Suomessa, kun on koko ajan oman junioriluokkansa paras pelaaja?
"No nyt 17-luokassa olen ehkä paras, mutta muualla en. Harjoittelen paljon vanhempien ja parempien pelaajien kanssa. Märskyn (Mäkelänrinteen urheilulukio) aamuharjoituksissa saa harjoitella saman tasoisten sekä hieman heikompien pelaajien kanssa. Suomen sulkapalloliiton tehoryhmä on hyvä, sillä siellä saa pelata sekä parempia että erilaisia pelaajia vastaan. Kuitenkin pelaajia on Suomessa liian vähän, ja lähes aina vastassa samat pelaajat."
Mikä on salaisuus menestykseesi?
"En tiedä, ei ole mitään tiettyä yhtä asiaa. Kaikki ryhmät, joissa olen pelannut ja niiden valmentajat, ovat auttaneet minua eteenpäin. Mielestäni on myös hyvä, että sitä mukaa kun kehittyy, kuvioihin tulee uusia valmentajia."
Minkälaiset ovat sulkapalloa koskevat tulevaisuuden suunnitelmat? Milloin on aika muuttaa Tanskaan harjoittelemaan?
"Päällimmäisenä on lukion suorittaminen neljässä vuodessa (Maria aloitti tänä vuonna opintonsa Mäkelänrinteen urheilulukiossa). Lähiajan tavoitteisiin kuuluu mukaanpääsy junioreiden euroopanmestaruuskilpailuihin. Kolmen vuoden kuluttua, kun pelaan viimeistä vuotta juniorina, on tavoite menestyä junnujen EM-kisoissa. Sinne kärjen joukkoon olisi mukava päästä. Tietysti toivon, että pelaan vielä aikuisena. En pelkästään kotimaan eliittikisoja, vaan myös ulkomaisten kisojen kiertäminen ja niissä menestyminen olisi mukavaa. Mielessä on kyllä myös käynyt ulkomaille harjoittelemaan muuttaminen, mutta se ei ole mikään itsestäänselvyys. En ole päättänyt, että heti lukion jälkeen on päästävä. Jos joskus muutan, niin se voi olla muuallekin kuin Tanskaan."
Perheessänne on vahvana esillä sulkapallo. Sisko Elina on myös pelaaja ja isä Eino tuomari. Miten se ilmenee?
"Elinan kanssa puhutaan sulkapallosta ainakin ennen kisoja ja niiden jälkeen. Jos toinen tietää tulevasta vastustajasta jotakin, niin me voidaan antaa toisillemme taktiikkaneuvoja. Isä tietysti käy kisoissa ja sponsoroi toimintaa aika vahvasti. Kotona myös äiti tarjoaa tukeaan."
- Jussi Palmén
Virallisesti olisi vaikea sanoa, kuka on Suomen paras sulkapallovalmentaja. Tuon tittelin epävirallinen omistaja tunnetaan piireissä kuitenkin varsin hyvin. Sanooko nimi Pekka Sarasjärvi mitään? Jos ei, lue seuraavasta jutusta mitä mestarilla on sanottavanaan Suomen sulkapalloilun tilanteesta ja vähän muustakin.
Sarasjärvi on 36-vuotias ja koulutukseltaan fysioterapeutti. Kotona suomalaisen moottoriurheilun kehdossa Vantaan Martinlaaksossa Pekkaa on vastassa vaimon lisäksi kaksi tytärtä, nelivuotias Riina ja seitsenvuotias Kiira.
Kilpasulkapalloilijan elämää Sarasjärvi vietti aikoinaan jopa 23 vuotta. Kilpaura loppui Kiiran syntymään, jolloin ajankäyttö alkoi isän viran lisäksi kohdistua valmennustehtäviin. Uransa parhaiksi saavutuksiksi Pekka nimeää valioluokan SM-mitalinsa. Yksi on hopeaa, mutta loput ovatkin sitten kultaisia, kolme nelinpelistä ja yksi sekiksestä.
Valmennustehtäviä Sarasjärvi kertoo tehneensä pääkaupunkiseudun jokaisessa seurassa lukuunottamatta ÖIF:ää. Itse hän on lähtöisin Helsingin Sulasta, josta hän mainitsee valmentajaesikuvansa Rolf Wickströmin nimen. Kovatasoisen Tapion Sulan kilparyhmän lisäksi Sarasjärvi valmentaa Suomen Sulkapalloliiton tehoryhmää, johon kuuluvat kaikki maamme kärkipelaajat. Pekan tie huippuvalmentajaksi kuulostaa liiankin helpolta. Kun kysyn miten hän on kehittänyt valmennustaitojaan, vastaukseksi tulee yksinkertaisesti: "Käymällä erilaisia kursseja ja keskustelemalla valmentajien ja pelaajien kanssa."
Minkälaisena Pekka Sarasjärvi näkee Suomen sulkapallotilanteen? "Kaksi pelaajaa olympialaisissa on jo hyvä saavutus, mutta kun Jyri (Aalto) lopettaa, jättää hän aukon Suomen sulkapalloiluun." Aallon seuraajiksi Sarasjärvi nimeää Ilkka Nyqvistin, Antti Viitikon ja Ville Kinnusen, mutta muistuttaa, että matkaa huipulle heilläkin vielä on.
Minkälainen käsitys sinulla oli Tapion Sulasta ennen kuin aloitit täällä valmentamisen? Entä nyt? "Pidin Tapion Sulkaa hyvin järjestäytyneenä seurana, olen edelleen samaa mieltä. Oli kiva tulla valmentamaan ikään kuin valmiiseen organisaatioon."
Onko mitään asiaa, johon toivoisit suomalaisten sulkapalloilijoiden kiinnittävän huomiota? Pekka pohtii hetken ja vastaa: "Se on hyvä kysymys. Mielestäni jokaisen pelaajan tulisi omata ainakin kaksi tai kolme lyöntiä, jotka toimivat aina, niin koti- kuin ulkomaillakin. Jokaisella pitäisi olla joku juju."
Minkälaiset mahdollisuudet mielestäsi Suomessa on kehittyä maailman kärkipelaajaksi? "Jos haluaa menestyä, se vaatii ehdottomasti taloudellista avustusta seuran ja kodin puolesta. Leirejä pitäisi järjestää ulkomailla, jolloin pelaajat saisivat ulkomaisia vastustajia. Jos tähtää aivan maailman kärkeen, täytyy silloin muuttaa pysyvästi harjoittelemaan ulkomaille."
Mistä se johtuu, että Suomi on esimerkiksi sulkapallon Euroopan mahtimaata Tanskaa niin paljon jäljessä? "Tanskassa sulkapallokulttuuri on mennyt niin paljon pidemmälle. Siellä on niin paljon hyviä pelaajia, että aina löytyy jokaiselle uudenlaisia vastustajia. Suomessa on pieni määrä huippuja, jotka pelaavat kaikki toisiaan vastaan, ja kaikki tuntevat toistensa pelityylit ja kikat.
Lopuksi on pakko kysyä mitä herra on siitä mieltä, että häntä pidetään yhtenä maamme parhaimpina Sulkapallovalmentajina? "Heh, heh. Jos siitä on jollekin hyötyä, niin se on positiivista, mutta itse en pidä itseäni parhaana.
- Jussi Palmén
TSanomien haastattelussa tällä kertaa Pia Pajunen (uusvanha täydennys Tapion Sulan valiopelaajien kaartiin).
Nimi, ikä, pelaajaluokitus, asuinpaikka, ammatti?
Pia Pajunen, 32 v, valio (ainakin vielä...), Espoo, lääkäri.
Pelaajahistoriasi lyhyesti.
Aloitin sulkapallon 12- tai 13-vuotiaana parhaan kaverini Monan (Job o.s. Winberg) kanssa. Valitsimme lajin selaamalla SVUL:n jäsenliittoja puhelinluettelosta! Vaihtoehtoina oli kaikenlaista mm. uppopallo! Sulkikseen päädyimme, koska tuolloin ajattelimme sen olevan "helppo laji". Mona oli lahjakas hiihtäjä, joka sulkiksessa nousi A-luokkaan ja pelaa edelleenkin asuessaan nyt Saksassa. Minulle sulkis osoittautui nopeasti varsin sopivaksi lajiksi, koska siinä edistyin. Aloitin Drive-seurassa, jossa tuolloin(kin) oli montakin opastajaa, Ari Nyqvist valmensi huippuaikanani n. 15 v sitten... Kävin välillä Tapion Sulassa, palasin Driveen ja nyt jälleen TS:aan.
Olet hiljattain liittynyt uudelleen Tapion Sulkaan. Miksi?
Palasin Tapion Sulkaan, koska asun Laajalahdessa ja päiväni kulutan sekä Orionilla Esport Centerin vieressä että HYKS:ssä. Maantieteelliset syyt olivat siis yksi tekijä seurasiirrolle. Lisäksi emme halua pelata vastakkain joukkue-SM-kisoissa "pikkusiskoni" Leena Löytömäen kanssa. Historiassa on eräs "verinen" kohtaaminen...
Kuinka paljon, missä ja miten harjoittelet nykyään?
Harjoittelusta tuskin kohdallani kannattaa puhua, koska se on ollut lähinnä pelailua viimeiset 15 vuotta... Pelailen kuitenkin aika säännöllisesti parissa porukassa kollegoiden kanssa, jotka ovat arviolta miesten C-tasoa. Peliä tosin viimeisen vuoden aikana on rajoittanut hankala migreeniongelma, joka ei vieläkään ole hallinnassa. Kohtaus näet laukeaa rasituksen aikana. Tässäpä syy miksi en ole kilpaillut/tutustunut TS:n pelitarjontaan nyt alkusyksystä. Toivottavasti tilanne rauhoittuu ( mielelläni vielä kilpailisin! Lähivuosien makeimmat voitot taitavat olla joukkue-SM kisoista, joissa pari kertaa olen pelannut ratkaisumatsissa Tapion Sulkaa vastaan.
Mitkä ovat vahvuutesi kentällä? Entä heikot kohdat?
Vahvuutena lienee tällä hetkelläkin tekniikka ja tietysti näillä pelivuosilla kokemus. Kuntopohjani on aina (myös "aktiiviaikanani") ollut liian huono ja kyllä valitettavasti ikäkin jo hidastaa.
Mikä on hauskin muistosi kisoista tai kisamatkoilta?
Ruotsin Uppsalassa alle 16-v. luokassa pelasin Monan kanssa nelinpelissä ruotsalaisparia vastaan. Olimme hävinneet 1. erän ja häviöllä 2. erää 14-0. Tuossa tilanteessa minulla oli syöttövuoro. Olin juuri opetellut uuden syötön, eli tuon sittemmin kielletyn lyhyen syötön, jossa osumakohta suoraan sulkiin aiheuttaa kierteen, joka tekee vastaamisen melkein mahdottomaksi. Kysyin Monalta lupaa kokeilla ko. syöttöä. Kokeilin - sillä seurauksella, etteivät vastustajamme saaneet enää pistettäkään koko ottelussa! Taisin syöttää putkeen kaikki loput pisteet tuolla samalla syöttövuorolla... Sulkiksen onni lajina on, että tuo syöttötapa kiellettiin.
Mitä muuta elämääsi mahtuu?
Elämä on juuri nyt melko työntäyteistä, koska ansiotyön lisäksi väitöskirjatyöni on loppusuoralla. Loppusuora on vain niin kovin pitkän tuntuinen...
Suosikkieläimiä kysyttäessä Pia mainitsee inhoavansa eläimistä eniten hirvikärpäsiä.
Millaisia terveisiä haluat lähettää harjoittelua ja kilpailemista aloitteleville nuorille TSanomien välityksellä?
Kannattaa katsoa mihin rahkeet riittävät! Itse lopetin "aktiiviurani" jo varsin varhain ja joskus on kuitenkin mietityttänyt kuinka pitkälle olisin tosi satsauksella pääsyt. Ammattia sulkiksesta on turha haaveilla, mutta yllättävän paljon sellaisia asioita joita työelämässä tarvitsee, tarttuu mukaan systemaattisen treenauksen ja matkustamisen avulla. Siis junnut maailmalle - Suomessa ei huippua saavuteta.
Kiitoksia haastattelusta!
Ikinuori, kauppakoulun ja lukuisat kurssit käynyt - ohjelmoija - suunnittelija - kouluttaja - jaostopäällikkö - projektipäällikkö - yrityksen omistaja ja sen hallituksen puolipäiväinen puheenjohtaja, Tapion Sulka ry:n valmennuspäällikkö vuodesta 1974 ja nykyään kuntopelaajien ohjauksesta vastaava Sylvi Jormanainen on kaiken lisäksi aktiivisulkapalloilija. Vuoden sulkapalloilija 1971, vuoden valmentaja 1996, 12 henkilökohtaista SM-kultamitalia.
Laajalahdessa Hugo-koiransa kanssa asustava Sylvi tekee pitkiä päiviä suomalaisen sulkapallon ja nuorten liikunnan ilon eteen. "Viikossa sulkapalloon kuluu kentällä tapahtuvana ohjaustyönä 11-13 tuntia. Suunnitteluun ja seurantaan pari tuntia viikossa. Juuri tällä hetkellä panostan aikaa "Sulkapallon perusteet" -projektiin, jossa tuotettiin koulutusmateriaali 4-12-vuotiaitten lasten ohjaajien koulutukseen."
Tyypillisen viikon esimerkkinä on esimerkiksi tämä viikko (8):
Ma ap Twinillä. Klo 17-19 Matinkylän hallilla poikien valmennusta. Sielä törmäsin Citysulan Artoon ja sovimme kunniakirjojen laatuparannuksesta, työstin ko. paperit samana iltana.
Ti ap LOMA. Klo 18-22 Kristiinan valmennusten tuuraus (kilpapelaajia ja yksi yksityistunti).
Ke ap Twinillä Klo 16.30 Siuntioon lähtevien kilpapelaajien "poiminta". Klo 17.30-19.00 sulkisharjoitukset ja 30 min perään punttisalilla oheisharjoitus.
To ap Twinillä. Klo 18-19.30 kilpapelaajat/EC ja perään Nuoret Uroot.
Pe ap Twinillä. Klo 17-18 lapsi+aikuinen ryhmä EC:ssä
La 10-12 Minisulkis ja Mikkihiiriryhmät EC:ssä
Su 20-22 Sekistreeni (oma) Keravalla
Johonkin väliin tulee 3-4 tuntia Sulkapallon perusteet -opetusmateriaalin hiontatyötä Ulla Toivosen kanssa."
Ulkona pelaamisen hauskuus
"Sulkapalloilu alkoi aikoinaan jo naapurin pihalla. Sisäpelinä aloitin sulkiksen vuonna 1962. (Kristiina Danskasen syntymällä oli ratkaiseva merkitys tässä asiassa.) Ensimmäiset vuodet pelattiin Tapiolan lukion salissa, muina paikkoina oli Jousenkaaren koulu (1-kenttä) ja Hesassa Ruskeasuo."
Sylvi kertoo: "Kun pelasin aktiivisesti kilpaa (60-80-luvuilla), harrastin oheislajeina yleisurheilua ja suunnistusta. Lisäksi työpaikkani (Philips) edustuksissa hiihdin, pelasin lentopalloa, käsipalloa, pesäpalloa ja opettelin kilpauintia. Nykyisin harrastan satunnaisesti työporukassa keilailua, laskettelua ja mihin milloinkin kerkiän osallistumaan (kävin kerran curligtreenissäkin)."
Suomessa Sulkapalloa harrastavien määrää on mielestäni mahdoton kovinkaan tarkasti laskea, koska ne jotka pelaavat halleissa, eivät mahdollisesti ymmärrä sitä hauskuutta jota ulkona pelaaminen tuo tullessaan.
Espoo paras paikkakunta sulkapalloiluun Suomessa
"Kuntourheilulajina sulkis on mitä parhain. Siinä voi lepsutella kentällä liiemmälti rasittumatta, mutta jos haluaa, sen avulla voi ottaa kunnon hiet. Tahdin määrittelevät pelaajat itse, ei välineet tms. Jos kuntoa pidetään yllä vain sulkapalloa pelaamalla, on sitä tehtävä pari kertaa viikossa. Mikäli haluaa kehittyä niin että itsekin huomaa edistystä, pelailuun pitäisi varata aikaa 3-4 kertaa viikossa", neuvoo Sylvi.
"Sulkapallo on siinä mielessä helppo laji aloittaa, että pienelläkin osaamisella saadaan aikaan liikehdintää kentällä. MUTTA jos haluaa laadukkampaa liikuntaa, olisi perusteiden läpikäynti mielekästä. Jo kuuden tunnin peruskurssin eväillä pääsee mukavaan alkuun."
"Mielestäni Espoo on suomessa sulkapalloilun paras paikkakunta. Meillä on käytettävissä kaksi Suomen parasta sulkapallohallia. Näissä halleissa on viikoittain yli 1.000 kenttätuntia iltakäytössä. Näiden lisäksi Espoon kaupungin hallit täydentävät suorituspaikkojen määrää. Enpä usko, että muualta maastamme löytyy vastaavaa tarjontaa."
Sulkapallon tasoa Suomessa voidaan nostaa ammattimaisemmalla valmentamisella
"Suomen kilpailullinen tilanne ei kohennu, ennen kuin ammattivalmennus saadaan toimimaan siten, että siitä saa palkkana muutakin kuin näkkileipärahaa." Kun Suomeen saadaan pyörimään valmentajarypäs, joka saa elantonsa sulkapallosta, ovat ovet maailman kärkeen auki. Jotta tähän päästään, on luotava sellainen konsepti, että erikoishalleissa olisi päätoiminen hyvä sulkisvalmentaja, joka hoitaa sekä kilpapelaajat että yksityistunnit. Kilpapelaajien sponsseista osa menee valmentajan palkkaan ja loput palkkapotista tulee yksityistunneista ja -ryhmistä. Tällaisesta järjestelmästä hyötyisivät sekä kunto- että kilpapelaajat, jotka saisivat korkeatasoista ohjausta ja valmennusta omien tarpeittensa mukaisesti.
Näin visioi Sylvi, ja kiiruhtaa jälleen seuraaviin rientoihin.
Esittelyvuorossa:
Filosofian maisteri, toimitusjohtaja, ammattivalmentajaksi valmistuva Tapion Sulka ry:n kilpavalmennuksesta vastaava , Kristiina Danskanen, 12-kertainen suomenmestari. Hän asustaa Tammisaaressa "ihanan miehensä, seurannaisvaikutuksena tulleiden kolmen ihanan pojan ja Minni-koiran kanssa".
Kristiina käyttää vaihtelevasti 15-40 tuntia viikossa sulkapalloon. Viikko-ohjelma jakaantuu seuraavasti: Märskyn (=Mäkelärinteen urheilulukion) valmennus n. 6 tuntia, TS:n nuoret 12-16-vuotiaat ja "isot" n. 4-5 h, BMK-84 (=tammisaarelainen sulkisseura) kaikki ryhmät paitsi kuntopelaajat n. 4 h. Lisäksi 17-19 -vuotiaiden maajoukkueleirit, valmentajakoulutusleirit ym. luottamustehtävät liitossa ja seuroissa. "Itse en juurikaan pääse pelaamaan, joten kaikki aika kuluu valmennukseen ja suunnitteluun. Henkilökohtaisia valmennettavia minulla on kolme."
Kysymykseen, missä ja minkä innoittamana aloit sulkapallonpeluun, Kristiina vastaa : "Sylvi, joka oli äitini paras nuoruudenystävä, otti minut mukaan hallille 6-vuotiaana ja siitä se lähti. Seura oli tietysti TS."
Jokainen haluaa oppia enemmän!
Sulkapallon viehätysvoimana (Suomen Gallupin/1998 mukaan Suomessa on yli 200 000 sulkapallon harrastajaa) Kristiina mainitsee "pelin lähtemisen helposti liikkeelle, liikkumisen ilon, hien ja hauskan olon."
"Kuntourheilulajina sulkapallo on erittäin tehokas ja helppo aloittaa, vielä suhteellisen halpaa. Se, paraneeko kunto sulkapalloillessa, riippuu lähtötasosta ja pelitaidoista. Harjoitusvaikutus saadaan nousujohteiseksi, kun harjoitellaan kolme kertaa viikossa."
"Sulkapalloilussa on parasta kuntourheilijan näkökulmasta hyvin pieni vammautumisriski ja juoksemaan joutuu heti. Mitä huonompi jalkatyö, sitä enemmän joutuu tekemään töitä ehtiäkseen palloihin."
Sulkapalloa voi pelata ilman ensivaiheen ohjausta, mutta pelaaminen on paljon mielekkäämpää pienen ohjauksen jälkeen. Parhaat mehut saa irti sulkapalloilusta kun "ensin vähän harjoitellaan ja sitten pelataan". Mielellään ryhmässä, jolloin vastus vaihtuu. Mottona "jokainen haluaa oppia enemmän!"
Sulkapallomiljonäärit pyrkivät pois Tanskasta
Kilpasulkapalloilijan parhaiksi ominaisuuksiksi Kristiina mainitsee pitkäjänteisyyden, positiivisuuden ja ajattelukyvyn: 'miksi ja miten'.
"Sulkapallossa tarvitaan fysiikkaa, taktiikkaa, tekniikkaa ja päätä. Jos on vähemmän yhtä mutta enemmän toista, ovat mahdollisuudet samat. Sanoisin, että melkein kenestä tahansa voi kahdella vahvalla ominaisuudella tulla hyvä kilpasulkapalloilija. Todellisella huipulla on riittävästi kaikkia ominaisuuksia. Ymmärsiköhän kukaan mitä ajan takaa!?"
TSanomat: Mäkelänrinteen lukiossa opiskelevista monet ovat kotoisin Espoosta. Pitäisikö Espoossa olla sulkapalloon erikoistunut lukio?
"Olen sitä mieltä, että lajien kirjo on rikastuttava ja kasvattava tekijä Märskyssä. En perustaisi Espooseen pelkästään sulkapallolukiota ainakaan tällä kilpapelaajamäärällä."
TSanomat: Voiko mielestäsi sulkapallon peluulla elättää itsenä ?
"Kyllä voi, mutta rikastumisesta on turha haaveilla. Lisäksi on oltava aktiivinen hoitamaan velvoitteensa."
TSanomat: Mitä maata eniten arvostat sulkapalloilijan kannalta? (tienestiä...)
"Tanskassa lienee eniten sulkapallosta eläviä ihmisiä, tosin miljönäärit pyrkivät sieltä pois..."
Junnuille lisää pelikokemusta - pelaamalla
Miten näet tämänhetkisen sulkapallon kilpaurheilullisen tilan Suomessa?
"Liian pienet junioriluokat, liian vähän otteluita. Miksi ei pelata junnuluokissa jokaisesta sijoituksesta ensimmäisestä viimeiseen? Nyt odotellaan arvontalistoja sen sijaan, että mentäisiin pelaamaan jokaisesta pisteestä! Valio ja aikuisten luokat jääköön silleen, mutta junnut on saatava pelaamaan paljon enemmän ikäistensä ja fyysisesti saman tasoisten kanssa. Silloin kehittyy tekninen näppäryys ja ajattelu myös pelissä."
Miten sulkapalloa voisi/pitäisi kehittää Suomessa?
City-Junnu-Sulkis on askel oikeaan suuntaan. Nykyinen junnujen kilpailujärjestelmä suosii muutamia hyviä ja jättää muut ilman kilpailuvastusta. Jos haluamme nostaa sulkapallon tasoa, on nuorten kilpailuihin saatava kaikille pelaajille yhtä paljon otteluita. Pelaaja, joka voitaa cupissa jatkaa eteenpäin, hävinnyt jatkaa pelaamista muiden samalla kierroksella hävinneiden kanssa. Eli 1., 3., 5. jne tila on ansaittava!
"Lopetetaan epäreiluista sijoituksista paasaaminen ja annetaan pelaajien näyttää kentällä mihin pystyvät. Tällä systeemillä mahdollisimman moni pelaaja saisi ainakin muutaman tasaisen ottelun, mikä vie pelaajaa eteenpäin enemmän kuin mikään muu. Jos junnu ei ole valmis pelaamaan 3. sijasta niin missä mättää? Ajattelemmeko me, että se ei ole pelaamisen arvoista? Taistelevathan huippummekin jokaisesta maailmanlistapisteestä."
Tapion Sulan kilpapelaaja Tuomas Palmqvist on tehnyt Suomen sulkapallohistoriassa harvinaislaatuisen teon. Hän nousi 14-vuotiaana miesten kaksinpelissä C-luokasta yhden kauden aikana suoraan A-luokkaan. Tämän johdosta TSanomat tapasi Tuomaksen lyhyen haastattelun merkeissä.
Tuomas aloitti sulkapalloon tutustumisen 8-vuotiaana isänsä kanssa ja ryhtyi vähitellen käymään myös Tapion Sulan nuorten alkeis- ja kuntopelaajaryhmissä. Ensimmäiset oikeat kisat Tuomakselle olivat Tapion Sulan ikäluokkamestaruuskisat alle 13-vuotiaiden luokassa. Sieltä saatu kilpailukipinä innosti jatkamaan harjoittelua ja kisoja. Vähitellen Tuomas sitten siirtyi kuntopelaajaryhmistä Tapion Sulan kilpavalmennettavien joukkoon.
Tätä nykyä valmentajina ovat parhaat mahdolliset: Jyri Aalto, Sylvi Jormanainen, Kristiina Danskanen ja Ilari Laukkanen. Viikossa on kolme lajiharjoituskertaa ja kaksi kertaa oheisharjoituksia, joihin kuuluu mm. punttisali ja lenkkeily. Valmennusryhmissä on mukavasti sopivan tasoisia treenikavereita, joiden kanssa pääsee kehittämään omia taitojaan ja harjoittelemaan toden teolla.
Parhaiksi ominaisuuksikseen sulkapallokentällä Tuomas mainitsee kestävyyden ja hyvän liikkumisen sekä henkisen yliotteen saamisen vastustajasta. Lyönneistä Tuomaksen ässiä ovat rystytakanurkasta kämmenotteella lyöty ristidrop sekä hyppysmash ristiin. Opittavaakin toki tällä hieman alle 15-vuotiaalla pelaajalla vielä riittää. Muun muassa peliäly ja taktiikka kaipaavat kehittämistä, samoin omien hermojen hallinta otteluissa. Jos hermostuu omiin virheisiinsä, koko loppumatsi menee ihan leikkimiseksi, toteaa Tuomas.
Tuomas käy kahdeksatta luokkaa Meilahden The English Schoolissa. Koulussa menee ihan kivasti, mieluisimpia aineita ovat matematiikka ja maantieto. Muihin harrastuksiin kuuluvat lumilautailu, salibandy ja jääkiekko. Aikaa riittää tietenkin myös tyttöystävän tapailuun. Lempiruuista kysyttäessä Tuomas kehuu äidin tekemiä kotiruokia, erityisesti porsaan sisäfilettä.
- Anna Laine
Sain mahdollisuuden haastatella Tapion Sulan menestyneintä aktiivinais-pelaajaa, Nina Sarnestoa joukkue-SM-kilpailuissa. Nina on toipumassa alkusyksystä leikatusta olkapäävammastaan ja oli valmis vastaamaan, kun oli jo joukkuekisassa oman osuutensa suorittanut. 10-vuotiaana Säästöpankin järjestämällä kurssilla sulkapallon aloittanut Nina opiskelee tällä hetkellä Turussa lääketieteellisessä ja on samanaikaisesti valmistumassa farmaseutiksi ensi keväänä. Lääketieteellisen opinnot ovat alkaneet tänä syksynä. Hänen mielestään opiskeluun kannattaa satsata.
1995 - Ninan toistaiseksi paras vuosi
Nina tuli Tapion Sulkaan 14-vuotiaana 1990 ja voittikin jo 1995 suomenmestaruudet kaikissa kolmessa pelimuodossa: naisten kaksin- ja nelinpelissä sekä sekanelinpelissä. Kun siihen vielä lisätään saman kauden joukkue-SM ei enempää enää yhdellä kaudella voi Suomessa saavuttaakaan. Nina sai ansioistaan Suomen sulkapalloliiton kultaisen pelaajamerkin, jonka tapionsulkalaisista ovat aiemmin saaneet mm. Sylvi Jormanainen 1974 ja Lasse Lindelöf 1989.
Ulkomaan edustuksia Ninalla on ollut MM-95 Sveitsin Lausannessa ja EM-98 Bulgarian Sophiassa, jossa Suomi sijoittui joukkuekisassa kymmenenneksi. Viimeisin suuri voitto on vuodelta 1998, jolloin voitti SM-kultaa sekanelinpelissä silloisen miesystävänsä Jyri Aallon kanssa.
Viimevuotiset loukkaantumiset - ensin selkä ja sittemmin olkapää - ovat haitanneet sulkapallon peluuta siinä määrin, ettei Nina jaksa uskoa tulevaisuuden menestykseen, vaikka onkin vielä nuori. "Mutta jos paikat pysyvät kunnossa, niin eihän sitä tiedä..."
Nyt Nina kuitenkin pelasi joukkue-SM-kilpailuissa menestyksekkäästi. Ottaen huomioon, ettei hän ollut päässyt harjoittelemaan kahteen kuukauteen, voidaan menestystä jatkossakin odottaa. "SM-kisat ovat aivan liian lähellä", hän toteaa.
TS:ssä hyvä henki
Nina pitää Tapion Sulkaa hyvänä seurana, joskin hän kannustaisi kilpavalmentajia ottamaan omakseen sellaisetkin pelaajat, jotka tulevat kilpailijoiksi ilman TS:n valmentajien ponnistuksia. "TS:n puitteet ovat hyvät. Monipuolista seuratoimintaa ja hyvä joukkuehenki. Kun tulee voittoja, henki paranee."
Ninan mielestä TS:ssä on hyvin lupaavia naispelaajia. Tyttöjä pitäisi kuitenkin saada lisää innostumaan kilpailemisesta. "Tämä ei ole kallis harrastus ja hyvä vastapaino opiskelulle. Suomessa naispelaajat eivät oikein satsaa lajiin. Kehittyäkseen pitäisi lähteä ulkomaille niin kuin jotkut ovat tehneet ja tulokset näkyvät."
Lisää sosiaalisia tapahtumia
Joukkuekilpailuja on pelattu eri tavalla eri vuosina. Tänä vuonna kilpailut pelattiin kolmipäiväisinä, jolloin kaikki liigatason joukkueet pelasivat kaikkia vastaan. Muutamana vuotena pelatiin joukkue-SM:ää pitkin kautta pääsääntöisesti Helsingissä ja Espoossa. "Joukkue SM-kilpailut ovat olleet aina mukava sosiaalinen tapahtuma", sanoo Nina, jonka jatko-ohjelmaan kuuluvat opiskelu ja olkapään kuntoutus.
10-vuotiaasta asti pelannut Lohjan kasvatti, Markus Rouvinen on siirtynyt jatkamaan suomalaista pioneerityötä Saksan sulkapalloliigaan. Tapasin Moppi-kutsumanimeä kantavan miesten kaksinpelin kiistämättömän ykkösemme. Moppi on sijoitettu kahdeksanneksi parhaaksi Suomen listoilla.
Teknillisen Korkeakoulun materiaali- ja kalliotekniikan osastolla toista vuotta opiskeleva Moppi ei koe olevan ristiriitaa opiskelun ja pelaamisen kesken. Opiskelu on hänen mielestään sujunut hyvin.
Moppi aloitti Lohjalla sulkapalloharrastuksen noin kymmenenvuotiaana ja sittemmin omien sanojensa mukaan kehittyi pelaten valiopelaaja Harri Niemen kanssa. Yhden vuoden lukiota Lohjalla käytyään Moppi siirtyi Helsinkiin Mäkelänrinteen sulkapalloon erikoistuneeseen lukioon. Nykyään Moppi asuu Helsingin Länsi-Pasilassa.
"Ihan hyvä paikka, tosin ei välttämätön kilpasulkapallosta kiinnostuneelle. Säästää kustannuksia, kun osa harjoituksista on koulun käynnin yhteydessä", kertoo Moppi käsityksenään Mäkelärinteen lukiosta, Märskystä. "Hyvä porukka siellä oli, Viitikko, Ville, Jeena, Emmi, Aallon veljekset, Mäkelä, Halonen...." luettelee Moppi lukion koulukavereitaan tuttavallisesti.
Suurin saavutus vielä tavoittamatta
Viime kesänä Moppi oli töissä ja treenasi. Kauteen valmistautuminen on sujunut hyvin. Antti Viitikko on kertonut hänelle Saksassa pelaamisen mahdollisuuksista. Saksan sarjoissa pelaa paljon ruotsalaisia ja tanskalaisia. Tällä kaudella Moppi edustaa Saksan sarjassa yhdessä Robert Liljeqvistin kanssa Berliner Sport Clubia. Seura maksaa matkakustannukset ja asumisen sekä palkkaa tietyn summan joukkuepeliä kohti.
Saksan sarjassa on ylempi ja alempi lohko ja pelaajia on paljon. Mainittakoon, että Saksa voitti nuorten EM-kilpailut viime kaudella, joten haasteita varmasti riittää kaikille. Saksan kielen taito korostuu ja se kannattaisi ottaa huomioon, mikäli haluaa Saksaan suunnata. "Paikalliset järjestävät puhuvat huonosti englantia", kertoo moppi, joka on saanut tietonsa Antti Viitikon kautta.
Parhaillaan Moppi on Saksassa puolentoista viikon pelikiertueella. Kiertueella on kaksi kisaa. Aina ajantasalla oleva TSanomien-toimitus sai Mopilta viimehetken tietoina , että pelaamaan on päästy sekä seka- että nelinpelissä. "Suurinta saavutusta ollaan tavoittelemassa."
- Tommi Palmqvist
Tapion Sulan nuorin kilpaurheilija on juuri seitsemän vuotta täyttänyt Kasper Lehikoinen. Junior-rankingkilpailuihin osallistuneen Kasperin kommentit olivat pelin jälkeen varsin diplomaattiset: "Vastustaja oli vaikea ja vähän helppo. Meni yli kaikki vedot ja sillai. Oli ihan tiukka. Smashit oli vaikeita." Kysyessäni miltä tuntuu olla kilpailuissa, Kasper toteaa: "Ensin kivalta ja pelin jälkeen hyvältä."
Kasper pelasi poikien 10 ikäluokassa, koska nuorempaa ikäluokkaa ei ole.
Kasperin äiti, Virpi Widing, ja isä Jari Lehikoinen olivat innolla mukana kilpailujen tuoksinassa. Haastattelu jää kilpailupäivänä lyhyeen, koska äiti osallistuu mielellään vastausten muotoiluun ja Kasper katsoo viisaammaksi poistua kaverinsa kanssa ja jättää toimittajan haastattelemaan äitiä.
Myöhemmin jatkoin haastattelun tekemistä.
Kasper kertoo, että "oli mukavaa kun voitti tokan matsin ja pääsi mitaleille". "Oli rauhottavaa ja kivaa." Kasper on pelannut sulkista jo kaksi vuotta ja kolme kuukautta. Kasperin mielestä sulkis on "hauskaa ja kivaa, koska siinä saa hämätä ja jekuttaa".
Hän toivottaa muutkin mukaan kilpailuihin sanomalla: "Uskaltakaa tulla jos ootte tarpeeksi hyviä."
TPst
Maanantaiaamun sähköpostiviesti "Robin finaalissa" toi ensimmäisenä mieleen, että Tapion Sulan luottopelaaja on raivannut tiensä All Englannin finaaliin. Kysymyksessä olikin vielä parempaa, hän oli raivannut tiensä läpi tiukkojen karsintojen Mr. Finlandia -kisojen finaaliin kamppailemaan yhdeksän muun ehdokkaan kanssa.
TSanomien toimittaja yritti saada finalistia puhelimitse kiinni, mutta turhaan. Ilmeisesti keskittyminen finaaliin oli jo alkanut. Tosiasiassa finaalikiertue on jo täydessä käynnissä. Ensimmäinen osakilpailu oli jo 24.4. Kiertue huipentuu 8.5. MTV3 -kanavalla nähtävään finaaliin.
Mutta tuleeko Tapion Sulka ja koko sulkapalloileva Suomi menettämään Robinin muotimaailman estradeille? TSanomien toimitus ei usko näin käyvän, sillä Robin ilmoittaa ykkösharrastuksekseen sulkapallon.
Lauantaina 8.5. koko Tapion Sulka jännittää television ääressä, kuinka seuran oman pojan käy. TSanomien toimitus uskoo, että sulkapallossa hankitut hyvät hermot auttavat hänet voittoon finaalissa.